Tai niin ainakin eräs rouva ilmeisesti eilen kuvitteli tapahtuneen?! Olin nimittäin käymässä siinä korjaamossa / varaosaliikkeessä, jossa autoomme asennettiin Webasto tämän viikon alkupuolella. Haimme automme sieltä keskiviikkona illan suussa ja olimme tyytyväisiä, siistiä työtä oli tehty kaikin puolin. Alunperin hankkimamme puhelinkortti (Saunalahden) ei kuitenkaan suostunut toimimaan Webaston kanssa yhteistyössä, joten torstaina menin siis takaisin korjaamolle DNA:n kortin kanssa (joka erinäisten lähteiden mukaan kuulemma) toimii moitteetta. Täytyyhän älykännykästä nyt olla jotain hyötyäkin (eikä vain pään vaivaa) eli Webasto oli tarkoitus laittaa toimimaan puhelimen välityksellä. No niinpä minä sitten marssin liikkeeseen sisään ja hetken odoteltuani sainkin lupauksen, että joku tulee sen kortin laittamaan paikalleen ja testaamaan laitteen toimivuuden puhelinohjauksella. Samalla ajattelin esittää muutaman kysymyksen mitkä vielä mieltäni askarruttivat, kuten: Mihin se Webasto on asennettu, mistä sen pakoputki tulee ulos, missä sen yhteydessä laitettu laturi sijaitsee ja jos ottaa auton akun irti, niin tarvitseeko sen jälkeen tehdä jotain erityisiä toimenpiteitä jotta yhteys puhelimen ja "auton kortin" välillä toimii taas??? Näitä asioita siinä sitten lueskelin muistini virkistykseksi muistilapustani odotellessani jonkun "haalaripukuisen miehen" saapumista auttamaan neitoa hädässä. No, meni tuo odottelu hukkaan... Sama mies palasi luokseni ja sanoi: "Kyllä se kortti saadaan laitettua paikalleen, mutta sinulla taitaa olla nyt vähän suurempi ongelmakin hoidettavana. Joku nainen peruutti juuri sinun autoa päin tuossa pihalla." Minä viisaasti siihen: "Ai jaa." ja marssin rivakasti ovesta ulos. Pihalla sitten totesin erään keski-ikäisen rouvan pienen (n. 5.v.) poikansa kanssa juttelevan liikkeen omistajan kanssa. Menin heidän vierelleen ja kysyin mieheltä (taas hyvin viisaasti ja kaiken kattavasti...) : "Ai hän vai?" ja viittasin rouvaan päin. Mies hieman kakisteli ensin, mutta pääsi sitten "kärryille" hyvin äkkiä, että minä siis omistan sen (pienen rassukan) kolhitun BMW:n ja vastasi minulle: "Kyllä." Pikainen tutkimus osoitti kuskin puoleisen etukulman saaneen "hieman sinisiä koristeraitoja" itseensä ja lamppuja suojaava "muovi" oli säpäleinä. Ai kun kiva!!! Miksi minun tuurini sen kuin huononee vuosi vuodelta?! Vedin syvään henkeä ja yritin pitää "rumat mölyt mahassani" (olihan seurassamme sentään lapsi). "OmistajaMies" kohteliaasti tarjoutui avuksemme kirjataksemme oleellisimmat tiedot tapahtuneesta ja osapuolista. Huollon puolelta löytyi myös silminnäkijä tapahtuneelle, joten asiassa ei mitään erimielisyyttä päässyt syntymään.
Tiedot siis vaihdettiin sisällä taukotilan / keittiön pöydän ääressä ja lähdettiin sitten uudestaan pihalle katsomaan ovatko autot vielä ajokunnossa. Minun oli (kiitos kestävän ja joustavan etupuskurin), mutta toisella ei käynyt ihan niin hyvä tuuri. Myöhemmin illalla mieheni kuuli eräältä tutultaan (joka taas tuntee ne huollon "pojat" vähän paremminkin), että rouvan auton "takapuoli" oli vääntynyt oikein hyvin auton alle niin ettei rengas oikein pyörinyt. (Rouvahan siis "tietysti" oli peruuttanut sen ison "tilaautohirvityksen" kuskin puoleinen takakulma edellä minun lamppuuni.) Olivat pojat saaneet "hieman jumpata", jotta saivat perän sen verran suoristettua että rengas pyöri taas. No täytynee nyt vain tylysti todeta, että paha sai palkkansa tai ainakin todennäköisesti pahemmat vauriot...
Ja sitten niitä eilisen plussia ja miinuksia.
Miinukset:
- 2 kuukautta vanha / reilut 2000 km ajettu automme on rikki. Rekisterissä pysyvä merkintä siitä, että se on kolaroitu eli arvon alennusta tuli kertalaakista. Voi PIIP!
- Ei tullut Webaston korttia hoidettua paikalleen, joten "turhan reissun tein".
- En saanut vastausta kaikkiin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin, muutamaan kylläkin, mutta ei niin miellyttävällä tavalla...
- Pikku pojalla oli nälkä ja ruoka-aika vierähti ohi (sitä jaksoi rouva hokea enemmän kuin monta kertaa), koska äiti "ei vain nähnyt sitä autoa ollenkaan". Olipa vielä myöhemmin yrittänyt väittää huollon pojille, että autoani ei näkynyt siinä hänen mennessään autoonsa. Ja PAH! sanon minä siihen. Rouva nimittäin oli vielä ulkona autostaan poikansa kanssa, kun minä parkkeerasin pihaan ja kävelin heidän ohitseen liikkeeseen sisään. Mutta selvästikin rivien välistä oli luettavissa, että tuon valkoisen BMW:n oli pakko olla tippunut taivaalta suoraan hänen "peruutuslinjalleen". Ja sitä paitsi: Kuka hiivatti sentään peruuttaa noin kovalla vauhdilla parkkipaikalla? (Varsinkin jos on vielä sokea kaiken muun pahan lisäksi!) Ihan hiljaa ei nimittäin ole voinut peruutella, jos saa autonsa niin ruttuun... (Josta taas herää kysymys, että mitä kaikkea minun autoni sisuksissa onkaan tapahtunut siitä voimasta?!) Lisätäkseni vielä rouvan "syntilistaa", mainittakoon ettei hän tiennyt oman autonsa rekisterinumeroa vakuutusyhtiöstä nyt puhumattakaan. En ymmärrä tuollaista ollenkaan...
- Ja sitten mainittakoon, että bemari joutuu tietysti korjaamolle. Saattaa viipyä siellä vaikka viikonkin tai ties kuinka kauan. =( Käyttööni saan kuulemma "Wolkkari Polon" siksi aikaa. Voihan räkä! =/
- Viimeiseksi kerrottakoon, joskin kysymysmerkillä: Onkohan uusi Webastokin mennyt rikki kolaroinnista?
Siitä päästäänkin sitten jouhevasti asian toiseen puoleen eli...
Plussat:
- Webaston sijainti siis selvisi. Kappas kun se on juuri siellä puskurin sisällä, mihin tuo rouva täräytti. Ja sen pakoputki tulee suoraan sen alapuolelta ulos. Kun nyt sitten toimisi vaan vielä...
- BMW:hen ei tule kilometrejä eikä bensaan mene rahaa niin paljon, koska tuo Polo lienee hörppii hieman vähemmän menovettä eikä varmasti houkuttele mihinkään huviajeluun...
- Ja... Ja sitten... Öööh?! Siinä ne plussat sitten kyllä olivatkin.
Jepulis jee. Elämä on välillä hieman alamäkeä ja välillä syöksytään jyrkänteeltä. Tällä viikolla tuli se rotkon pohja vastaan niin että kolahti.
Ja viikon opetus: Jos olet sokea, älä ota nälkäistä lasta kyytiisi autoon, koska silloin saatat törmätä taivaasta tippuneeseen valkoiseen bemariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti