Mistään ei tuu mittään...
Onpahan taas vierähtänyt tovi, kun viimeksi olen kerennyt tänne kirjoittamaan. Viime kuussahan väitin, että alkaa valo pilkistämään tunnelin päästä kaikkien ongelmieni kohdalla, mutta turhan optimistinen olin. =/
Asiat kääntyivät taas hetkessä (toiset vähän lyhyemmässä ja toiset pidemmässä hetkessä) lähes tai jopa täysin päälaelleen.
Viimeiset viikot olen urheillut "hullun kiilto silmissä" pitääkseni nykyään "läheisimmän ystäväni" eli kokopäiväisen v...tuksen edes jotenkin hallinnassa. On nyrkkeilty, lenkkeilty, "puntattu", lenkkeilty ja..... jne.
Kamalaa, kun tekee mieli koko ajan lähteä juoksemaan. Paikallaan ei voisi olla hetkeäkään, muuten rupeaa ahdistamaan välittömästi. Se hyöty tästä on tosin ollut, että muutama kilo on painosta pudonnut ja jaloissa (jopa reisissä!!!) näkyy jotain lihaksia muistuttavaa entisen pelkän läskin ja turvotusten sijasta. =)
Mutta toisaaltaan... Kroppa on hieman väsynyt kokoaikaisesta urheilusta. Huonosti nukutuista öistä, stressistä, surusta ja v...tuksesta, niistä johtuen mieli "mönkii" maassa koko ajan. Yhtään ei oloani ole myöskään helpottanut pari viikkoa sitten lähipiirissä sattunut kuoleman tapaus eikä juuri äskettäin kuulemani tieto toisen lähipiirin ihmisen vakavasta sairastumisesta. Ja sitten tuli vielä syksy (tuo kolea, pimeä ja ankea vuodenaika) kaiken muun pahan lisäksi.
Ei ole ihmisen elo helppoa, mutta hammasta purren jatketaan päin vastatuulta taapertamista (ja juoksemista).
Synkkää syksyn jatkoa kaikille, jotka siitä yhtä vähän pitävät kuin minäkin.
P.S Oliko sitä onnea myytävänä esim. jossakin nettikaupassa? Saisinko osoitteen? Ottaisin ainakin ämpärillisen sitä näin alkuunsa...
Elämässä on paljon asioita, joita ei vain pysty tai edes halua ymmärtää. On myös asioita, jotka ottavat päähän tai saavat sapen kiehahtamaan. Ja sitten on niitä juttuja, joita vain sattuu ja tapahtuu... Tässä blogissa kirjoittelen näistä asioista ja vaikka mistä muustakin sille päälle sattuessani.
