torstai 31. heinäkuuta 2014

Hobitti (?) kylässä mökillä...

Kylläpä tämä lomailu on raskasta ja kiireistä ennen kaikkea. Ei ole edes koneen viereen kerinnyt juuri istumaan. (Tai no joo... Muutaman tunnin olen kyllä tässä viettänyt viimeisen viikon aikana, mutta jätetään ne tarinat sikseen nyt...)
Lomailemaan aloitin siis torstaina 3. päivä heinäkuuta. Siihen aamuun loppuivat yövalvomiset töissä (ja jatkuivat sitten kotona). Ja mikä olisi mukavampi tapa aloittaa loma kuin käydä äkkiä kotona suihkussa + hampaiden pesulla ja matkata sitten dentistin kidutettavaksi.   =/
45 min hampaiden ja niiden välien putsausta, lopputuloksena: puhtoinen hammaskalusto, veren maku suussa ja soodaröyhyjä pukkaa. Ihanaa...

Seuraavana maanantaina "eksyimme" sitten mieheni kanssa Giganttiin, ihan vain katselemaan navigaattoreita. Tuntia myöhemmin poistuimme sieltä mukanamme Garminin navigaattori, TOMTOM Runner GBS - ranneke ja uusinta mallia oleva Applen iPod Nano. Lasku teki joitakin satasia, huh! Mietinpähän vaan, että kuinka kalliiksi tuo käynti olisikaan tullut, jos olisimme menneet ostamaan navigaattoria!?

Ja sitten kun päästiin kotiin, oli vuorossa se pahin eli tietokoneen avaaminen ja sieltä uusien kartastojen etsiminen ja niiden lataaminen "naviin". Siinä tuli sitten kahdesta suusta... 1, 2... ei kun monta kirosanaa. Mutta lopussa kiitos seisoo ja saimme homman hoidettua. Hyvä me!
Loput laitteet jäivät suosiolla odottamaan jotakin toista päivää. Kas kummaa...

Keskiviikkona oli sitten vuorossa huvittelua. Lähdimme iltalaivalla kohti Tukholmaa, 23h risteilylle. Seuraksemme tulivat äitini ja isäpuoleni. Päätimme ottaa ilon irti ja sitä helpottamaan varasimme kummallekin pariskunnalle sviitit. Sillä erotuksella tosin, että meillä oli parveke ja matkakumppaneilla ei. (Ja tietysti hytit sattuivat olemaan laivan eri päädyissä. No, tuli ainakin käveltyä jokunen askel sen vuorokauden aikana.) Käytyämme syömässä ja pikaisesti TaxFree - ostoksilla, päädyimme meidän hyttiin pitämään pirskeitä. (Juhlistimme samalla seuraavana päivänä olevia syntymäpäiviäni.) Siinä tuli sitten yön aikana kumottua lasillinen jos toinenkin. Paukkuja, kermalikööriä, siideriä, shamppanjaa ym. ym. Olisi voinut luulla, että valitessaan matkaseuransa noin huolella, olisi säästynyt suuremmilta "pahanolontunteilta", mutta kukkua kanssa!!! Seuraavaksi oli "normaali vointi" vasta sunnuntaina. Hui hurja, voi kurjuus... Onneksi synttärit on vain kerran vuodessa.   =)

Mukavaa oli kuitenkin koko rahan edestä ja hytti oli ihan mukava.


Myös näkymät hytistä olivat ihan kivat sekä illalla...


...että aamuyöstä.


Sunnuntaina sitten (kun se olo oli siis juuri ja juuri palautunut normaaliksi) oli aika ruveta pakkaamaan ja valmistautua lähtemään viikoksi mökille Sastamalan liepeille, Kivijärven rannalle. Olemme jo monena vuonna vuokranneet sieltä mökin kesällä viikoksi tai kahdeksi. Tänä kesänä jouduimme tosin tyytymään viereiseen mökkiin, koska rupesimme niin myöhään kyselemään vapaita mökkejä ettei ollut juuri valinnan varaa. Mutta mökki kun mökki ja poissa kotikaupungista, se on pääasia!


Ja tänne me siis päädyimme lepuuttamaan hermojamme...




Maanantaista keskiviikkoon oli hieman vaihtelevaiset kelit eikä aurinko juuri "häirinnyt" meitä, mutta loppu viikko oli ihan hyvä ilmojen puolesta vaikka hieman ukkostikin välillä.                      Ja lämpöä riitti koko viikon. Ei ollut pitkähihaisilla käyttöä.

Otetaampa sitten pieni viikkokatsaus.

Maanantai: Aamupäivästä ruvettiin siis autoa täyttämään, sitten kauppaan ja erikseen vielä lihakauppaan, kuppi kahvia + auton tankkaus ja ei kun menox. Klo 15.30 itikoilla ja märällä hiekalla kuorrutettu BMW saapui mökin pihaan. Sitten hieman siivoiltiin ja laitettiin tavaroita paikoilleen ja viimein päästiin grillaamaan viikon ensimmäiset pihvit. Niitä istuttiin sitten syömään terassille ja osingoille yritti tunkea joku vieras kissakin. Nähtiin myös 2 peuraa vastarannalla, niillä kuulemma on siellä "vakio juomapaikka". Ja sitten tuli se ensimmäinen "ahaa - elämys". Kahvi jäi ostamatta kaupasta! Ounou!!! Ei siis muuta kuin "rytkyt niskaan" ja reilut 20 km Sastamalan keskustaan ja kauppaan. Ja auto sai lisäkerroksen hiekkakuorrutusta. Sitten ruvettiin kahvin keittoon ja saunan lämmitykseen. Mikään ei kyllä voita kunnon puulämmitteistä saunaa! Ja se tulen humina pesässä sekä palavien puiden pauke, siinä vasta sielu lepää. Kyllä olisi uni maistunut, jos ei sänky olisi ollut niin kamala ja tyyny täysin hyödytön...

Tiistai: Päivä valkeni hieman sateisena ja minä nousin migreeni päässä jyskyttäen sängystä. Täysi giljotiini tuo tyyny oli!!! Vähän lääkettä ja kahvia suuhun, niin alkoi jo hieman paremmalta tuntua. Jaksoi jo ruveta vieraitakin odottelemaan. Pikkusiskoni ja isäpuoleni olivat nimittäin tulossa grillaamaan kanssamme. Siinä se päivä sitten meni syödessä ja jutustellessa niitä näitä. Olin myös todistamassa laiturilla, kun siskoni kävi uimassa. Ja mitä sitten näinkään!?



Tuliko meille sittenkin hobitti kylään? Jaloista päätellen, kyllä. Tummaa karvaa kasvaa tuppoina koivissa. Hmmm... Vai olisiko sittenkin niin, että järven vesi jättää iholle jotain pientä "kuonaa"? Taitaa olla niin.   =)

Siskoni on lähipiirissä tunnettu siitä, että aina ei oikein pysy ajatukset kasassa eikä tavarat mukana. Ja taas se huomattiin. Kysyimme vielä viimetteeksi, ennen kuin kaksikko lähti ajelemaan kotia kohti, että onhan kaikki nyt mukana mitä pitääkin? "On on", sanoi siskoseni. Kun sitten kului tovi ja olin menossa mökin yläkertaan, meinasin kompastua jonkun siihen portaille jättämiin shortseihin. Siskoni shortsit? Kyllä.   =)
Hymyssä suin soitin isäpuoleni kännykkään ja pyysin häntä tarkastamaan, onko vieressä istuva neitonen mahdollisesti "paljaalla pyllyllä" liikenteessä!? Hieman rupesi naurattamaan siellä autossakin matkustavia, kun kerran "kaikki tavarat on mukana". 

Keskiviikko: Hieman oli sadetta ilmassa tuonakin aamuna, joten oli oikein hyvä päivä lähteä kauppaan hankkimaan täytettä jääkaappiin. Taas sai bemari kunnon "rapakerroksen" kylkiinsä.   =(
Ennen ruokaostoksia otimme kuitenkin muutaman välietapin. Ensin oli pakko päästä Sastamalan torin vieressä sijaitsevaan kahvilaan aamukaffelle. Ja voi sitä juuri leivottujen herkkujen määrää! Mmmmm... Sitten suuntasimme Tokmannille ja sieltä tarttui mukaan 2 tyynyä, jotka maksoivat yhteensä huimat 5 euroa. (Ei hyviä, mutta oli niissä sentään vanua sisällä, joten paremmat kuin edelliset 2 yötä käytössä olleet.) Ja sitten ruokaostoksille + "raparalli" takaisin mökille. Sillä aikaa kun minä laittelin kauppatavaroita kaappiin, huuhtoi mieheni autoamme epätoivoisesti pesuvatia apunaan käyttäen. (Ja muutama paarma seuranaan. Mikäköhän siinä on, että ne "pirulliset pörriäiset" pitävät autoista? Puhumattakaan jos on märkä auto lämpimällä kelillä.) Kun sitten olimme saanet kumpikin hommamme valmiiksi, oli aikaa ihastella taas (jo hieman kirkastuvia) maisemia. Sattuipa siinä sopivasti muutama kotkakin liitelemään taivaalla. Loppu päivä menikin taas perus puuhissa eli grillatessa ja saunoessa. Tuli jopa käytyä uimassa! Vesi oli todella lämmintä.

Ja tässä riittävät todisteet uintireissustani:


Yöllä kun menin pesemään hampaita ennen nukkumaan menoa, näin saunan pukuhuoneen lattialla yököttävän näköisen mustan koppakuoriaisen, joka makasi koivet kohti kattoa. Väkisinkin tuli mieleen torakat ja olin vakuuttunut, että kun silmäni välttää, niin tuo elukka vipeltää jonnekin siitä. Kesken hampaiden pesun oli sitten pakko käydä vilkaisemassa pukuhuoneen puolelle ja haaa! Arvasinhan minä! Niin oli kuoriainen noussut jaloilleen, mutta oli vielä aivan paikallaan. Ja kun hetken päästä oli pesut suoritettu ja menin viemään hammasharjaani tuonne "elukoiden valtakuntaan", sain todistaa miten kuoriainen taisteli henkensä edestä roikkuen pari senttiä lattian yläpuolella hämähäkin verkossa ja verkon omistaja yritti saada ateriansa tainnutettua. Kun vielä myöhemmin yöllä (n. klo 3.00) menin käymään suihkutiloissa, sain todeta kummankin taistelun osapuolen kadonneen jäljettömiin. En siis saanut selville kumpi voitti, mutta ei tuo tiedon puute sentään yöuniani vienyt.

Torstai: Sitten oli vuorossa ensimmäinen oikein kunnon "aurinkopäivä". Päätimme sen kunniaksi lähteä käymään mökin isännän talolla, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä mökistä. Kostealla hiekkatiellä sai katsella jalkoihinsa koko ajan ettei olisi tallonut alleen tiellä loikkivia pieniä sammakoita. Isännän kanssa rupateltiin niitä näitä n. tunnin verran auringon paisteisella pihamaalla ja tulipahan vuokrattua "suosikki mökkimme" jo ensi kesäksikin. Siinä sivussa tuli myös poltettua itsemme, niin ettei saunominen käynyt mielessäkään illalla, kun oli muutenkin jo olo kuin olisi tulessa. Kun sitten tulimme takaisin mökille, sain "ensikosketuksen" täällä luonnon keskellä olemiseen eli viikon ensimmäisen pureman. Yleensä sen aiheuttaa hyttynen, mutta nyt pääsi muurahainen yllättämään nilkkani. Kylläpä kirpaisi kivasti.   =/
Ja sitten taas grilliin tuli ja pihviä sekä salaattia vatsa täyteen. Päälle vielä pullakahvit ja ei kun ulos "lämmittelemään". Ja niin kuin ei olisi jo muutenkin ollut riittävän kuuma, päätin lopettaa     1 1/2 viikkoa kestäneen "liikuntatauon" ja lähteä lenkille. Shortsit + hihaton paita päälle, "musiikit korviin" ja ei kun menox! Ja siitä tulikin varsinainen "extreme-lenkki" höystettynä karatella, baletilla ja pingiksellä ilman mailaa. Tiedossa oli n. 6 kilometrin lenkki ja päästyäni n. 500 m mökiltä, oli vastassani ensimmäinen koetus.         Eli 1. erä, minä vastaan paarma. Kun vihdoin kaikki "potkut ja lyönnit" (sekä kaiken energiani) käyttäneenä selvisin erästä voittajana, olin jo niin loppu (28 astetta lämpöä vaikutti varmasti osaltaan asiaan!?!), että olin valmis palaamaan takaisin mökille. Mutta kun olen hieman masokisti enkä ainakaan liikuntaan liittyvissä asioissa tippaakaan luovuttaja, niin jatkoin tietysti matkaa. Selvittyäni lenkistä hengissä ja kaikista eristä paarmoja vastaan voittajana (ei siis yhtään puremaa. Erävoitot: minä 7 - paarmat 0!), olin aivan loppu, niin fyysisesti kuin henkisestikin. TV:n katselu oli riittävän raskasta puuhaa loppu illaksi.   ;)

Perjantai: Aurinko paistoi kuumasti jo heti aamusta. Päätimme mennä vähän kävelemään Sastamalan katuja ristiin ja rastiin sekä lopuksi kauppaan ostamaan viikonlopun lihat ym. tykötarpeet. Kävimme taas aamukaffella tutussa kahvilassa torin kupeessa ja jatkoimme sitten tankattuina kohti kirkkoa. Ja ihan kivan näköinen "pytinki" tuo olikin, niin ulkoa katsottuna kuin sisältäkin.




Eikä ollenkaan huonommalla paikallakaan...


...ihan mukava järvinäkymä siintää taustalla.

Ja pihan perältä, jätelavan viereltä löytyi vielä tämmöinen "seimi".
Mielenkiintoinen...


Sitten käytiin vielä yhdessä lahjatavaroita myyvässä liikkeessä, josta löytyy aina jotain kivaa ja hauskaa ostettavaa, kuten tämä tiskirätti:


Sitten vaan ruokaostoksille ja mökille grillin lämmitykseen ja löhöilemään. 

On muuten ihan hyvä tuo grilli ja grillauspaikka tuolla mökillä. Isäntä on itse "askarrellut" tuon laavun oman metsänsä puista.


Lauantai: Auringon paiste sen kuin jatkui ja päätin aikani kuluksi harrastaa hieman luontokuvausta. Tulos jäi kyllä todella laihaksi, mutta on edes yritetty:



Sitten taas grillattiin ja syötiin hieman yrttimarinoituja valkosipulin kynsiä. Huh, huh mikä haju siellä mökissä oli vielä pitkän aikaa.   ;)

Illemmalla ruvettiin sitten saunomaan. Taivas oli "hieman" epämääräisen ja synkän näköinen. Ja ukkonen paukkui sekä salamat leiskuivat. 




Uhkarohkeasti kävin kuitenkin uimassa kesän toisen ja epäilemättä viimeisen kerran.

Ja sitten loikin pihanurmella kilvan sammakoiden kanssa. Sammakot veivät voiton tällä kertaa. En kerinnyt mitään "urheilukuvaus-asetuksia" pistämään kameraan, joten tulokset ovat aika onnettomat. Etsi kuvasta sammakko...



Sunnuntai: Viimeinen "mökkeilypäivä" meni sitten siivoillessa, pakkaillessa, grillatessa, formuloita katsellessa ja saunoessa. Hieman toki auringostakin nauttien, kun se kerran edelleenkin suvaitsi paistaa.

Maanantai: Aamulla kamat kantoon ja vielä kerran torin viereisen kahvilan kautta kohti kotia.


Ja sitten vielä viikon fiilikset: Ihanaa! Voi kun olisi jo ensi kesä ja pääsisi takaisin tuonne järven rantaan nauttimaan hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä...

Viikon mysteeri oli tämä:


Niinpä! Pieni vihreä piste keskellä pimeyttä. Grillikatoksen vieressä tuo mystinen elävä piti majapaikkaansa. Aina pimeän tullen se siellä näkyi. Mikä lienee ollut? Ei selvinnyt meille...

Ja auton mukana tuotiin kappale (monta kappaletta) luontoa kotikaupunkiin. Jokunen itikka koki "valkoisen surman" tien päällä.   =)



P.S Ja tiedoksi niille, jotka mahdollisesti jäivät miettimään, että oliko siskollani housuja siis ollenkaan lähtiessään kotia kohti tiistaina tuolta mökiltä; OLI KYLLÄ! Perinteiset "collarit" oli laittanut shortsiensa tilalle saunottuaan.

Helteistä kesän jatkoa kaikille!





perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kylläpä kesti taas...

Nimittäin kirjoittaa tänne. Ja se taas johtui siitä, että odottelin uusia vanteitamme tulevaksi, jotta voin sitten näyttää ja kertoa mihin vaihtoehtoon päädyimme. Alunperin vanteet luvattiin toisesta liikkeestä kahdessa päivässä saapuvaksi. (Olivat siis ihan uutta mallia, joten missään liikkeessä niitä ei vielä hyllyssä ollut eli tilaustavaraa.) Päädyimme kuitenkin toiseen liikkeeseen, koska eräs tuttumme tuttu on siellä töissä ja hinnasta saatin siten vielä hieman pois. Siellä liikkeessä taasen sanoivat heti, että haluamiamme vanteita ei ole saatavilla Suomessa, joten odotus on 5-7 päivää, kun tulevat jostain päin Eurooppaa keskusvarastosta. 
Asia selvä! Eihän tässä nyt niin  hoppu ole. Sitten tietysti osui juhannus siihen väliin ja Itellan kuljettajien lakko. No, pari päivää lisää ei tunnu missään... Mutta kun oli mennyt pari viikkoa enemmän kuin piti, niin alkoi tuo kärsivällisyys olla jo koetuksella. Eilen sitten vihdoinkin (jämpti 3 viikkoa siitä päivästä kun tilaus tehtiin!) tuli ilmoitus, että vanteet ovat viimeinkin saapuneet. No tietysti olimme juuri 23 h laivaristeilyllä Turku-Tukholma-Turku (Juhlimassa syntymäpäiviäni. Ja rankat juhlat olivatkin... Uhhh...), joten vasta tänään pääsimme vaihdattamaan uudet "kimmeltävät metallit" auton alle. Ja minun valintani voitti kisan eli tältä näyttää lähikuvassa uusi vanne:


Ja jottei liian helppoa taas olisi, niin kävipä sitten vielä näin: Vanteet oli saatu renkaille, renkaat uusine vanteineen BMW:n alle ja oli aika kiitosten ja nosturilta + hallista poistumisen. Mutta... autolla ei ollut aikomustakaan poistua. Vaikka kuinka painoi kaasua pakki päällä, niin ei noussut etupyörät nosturin päälle. What the F**K ?!? Siinä sitten hetki ihmeteltiin, kunnes eräs "haalaripukuinen" päätti nostaa auton uudestaan ilmaan ja todeta, että renkaat ei pyöri. Kas vaan jos ei autokaan liiku!!! Ei siis muuta kuin 2 "jenkaa" liian pitkät pultit vaihtoon ja jo rupesi renkaat rullaamaan. Jipiii!

Jokohan voisi ruveta vain nauttimaan siitä ajamisesta tällä autolla vai vieläkö on luvassa uusia yllätyksiä??? 

P.S Ensi maanantaina lähdetään mökkeilemään viikoksi, joten hiljaisuutta tiedossa sekä loman vietossani että täällä blogissa.