Ei saisi yleistää

Kylläpä rupesi v....tamaan, kun luin Tuulilasi - lehdestä ( 11/2013 ) kolumnin, jossa mies kirjoitti näin:

"Jos kysyt naiselta, mitä tarkoittaa facelift, hän alkaa puhua kasvojen kohentamisesta. Jos    vastaajana on mies, hän alkaa puhua autoista."

No huh, huh! Voiko joku todellakin kirjoittaa tuollaista yleistävää soopaa vielä nykypäivänä?! En suostu uskomaan, että olen ainoa poikkeus ( joka vahvistaa säännön ) joukossa, koska minulle ei todellakaan tule mikään kirurgisesti operoitava naamataulu mieleen tuosta sanasta, vaan vain ja ainoastaan autot. 

Myönnän kyllä auliisti, että pidän erityisen paljon autoista ja autoilusta ( en tosin useinkaan niistä törttöilevistä "kanssa-autoilijoista", jotka onnistuvat jo pienen matkan aikana saamaan hermoni riekaleiksi... ), mutta en usko olevani ainut nainen, joka edes hieman autoista ymmärtää ja tykkää.

Autolla ajo on parhaimmillaan ihanan vapauttava ja nautinnollinen kokemus. Tosin siihen nautinnon määrään saattaapi hieman vaikuttaa se ajopeli, joka takapuolen alla sattuu olemaa. Hienointa se on mielestäni silloin, kun:

1. Ajettavuus on hyvä ( Ohjauksen tarvitsee olla sopivan jämäkkä ja tunnokas, jotta tuntuma tiehen on koko ajan kuskilla hallussa. )
2. Konepellin alta löytyy riittävästi "hummia", jottei jää jalkoihin. ( Kamalampaa ei juuri ole kuin se, että painat kaasun pohjaan ja ..... mitään ei tapahdu! )
3. Mahdollisimman vähän nappuloita ohjaamossa, koska... no, vähän on monesti myös riittävästi.
4. Eikä ole tietysti pahitteeksi, jos se menopeli vielä näyttääkin hyvältä  =)

Itse kävin juuri viime viikonloppuna mieheni kanssa autokaupoilla ja saimme kaupat aikaan! Nyt vain sitten pitää malttaa odotella muutama kuukausi, jotta vielä saa sen uuden ( joskin hieman tehottomamman ja ei niin linjakkaan kuin nykyinen automme on ) BMW:n persauksen alle. Joulu siis tulee meille tänä vuonna hieman myöhässä  =)

P.S  Palatakseni vielä tuohon kolumnistiin... Haluaisin tietää, mitäköhän hänen mielestä meille naisille tulee mieleen sanasta turbofarkut?! Miehille ( ja minulle! ) se tietysti meinaa turbolla varustettuja farmari - mallisia autoja...

Vielä lopuksi toivon kaikille hyviä hermoja ja sitä myöten mukavia ajohetkiä.

Se on täällä taas

Ja aivan liian aikaisin, jos minulta kysytään. Mutta kun ei kysytä! Kauppiaat hierovat käsiään samaan aikaan kun minä ( ja varmasti moni, moni muukin ) hieron ohimoitani. Kyse on siis tietenkin vuoden suurimmasta "juhlahässäkästä" eli joulusta.

Viime viikolla meinasin persiilleni lentää silkasta järkytyksestä, kun liikekeskukseen mennessäni näin jo kaukaata ovien sisäpuolella olevan muovisen joulukuusen. Voi itku!
Migreenin kolkutellessa pääkoppani ovia ajattelin, että joko se joulu on taas ovella mukamas vaikka eletään vasta marraskuun puoliväliä. EIIIIIIIII !!!!
Älkää toki käsittäkö väärin, pidän kyllä joulusta, mutta sen odotus / alusaika ei oikein sovi hermoilleni. Eniten ottaa nuppiin ne ihmiset, jotka stressaavat asiasta tauotta ja saavat lähimmäisetkin hulluuden partaalle. Toisaalta ärsyttää myös ne ihmiset, jotka yrittävät kieltää koko joulun olemassa olon ja sen vääjäämättömän tulon.

Joulu on mielestäni vuoden ainoa pyhä, jolloin perhe / suku pitäisi saada kokoon viettämään mukavaa aikaa yhdessä. Itselläni toki on ollut siinä mielessä helppoa odotella joulua, kun ei ole noita ruuanlaitto - juttuja huolenani vaan olen saanut aina mennä kutakuinkin valmiiseen pöytään. ( Olen toki saattanut joutua hieman auttelemaan niissä vaativammissa puuhissa kuten kananmunien kuorimisessa tms... ) Lahjat pyrin hankkimaan pitkin vuotta ( tai ainakin selkeän ajatuksen siitä mitä kellekin aion hankkia ), joten ei tarvitse viimeisellä viikolla sitten laukata ympäri kaupunkia hullunkiilto silmissä metsästämässä "jotakin kelvollista" lahjapaperien ja - narujen sisälle käärittäväksi. Mielestäni on myös ihan ok kysyä aikuisilta "lahjomisen kohteilta" mitä he tarvitsisivat tai haluaisivat. Mikään ei mielestäni ole ärsyttävämpää kuin se, että saat lahjan jolle ei ole mitään käyttöä / jota et suin surminkaan haluaisi ja sitten tarvitsee vielä hymyssä suin kiitellä lahjan antajaa "ihanasta" lahjasta vaikka tekisi mieli heittää se lähimpään roskikseen ja äkkiä!

Kutakuinkin jokaiselta varmaan löytyy ainakin joitakin esimerkkejä noista "ei niin ihanista" lahjoista. Itselleni tulee mieleen heti muutamia:

• Punaisen kirjavat "toppa-rukkaset"  ( Olin silloin ylä - asteella, en käyttänyt mitään hanskoja ja lempivärit musta / tumman sininen. )
• Korvatulppia paketillinen jokaiselle meidän perheessä. ( Myös tuolloin olin ylä - asteella. )
• Barbien kangaspuut! ( Edelleen samaa ikäluokkaa kuin muissakin kohdissa. )
• Pitkä yöpaita ( En ole "mekkoihmisiä" sen enempää yöllä kuin päivällä. )

( Vielä mainittakoon, että isäpuoleni sai aikanaan moottoriöljyä, joka muistaakseni oli vielä väärää hänen autoonsa ja taisipa saada myös viinipullotelineen vaikka itse silloin piti liikettä joka myi kotiviinintekotarvikkeita + oheistuotteita, kuten niitä samanlaisia pullotelineitä.

Että silleen! )

Tässä nyt vielä muutama vinkki kaikille hyvään / leppoiseen joulun odotukseen sekä itse jouluun:

• NYT on se viimeinen hetki kysellä niitä joululahjatoiveita sekä kertoa omat toiveensa, jotta kaikki välttyisivät lihaskramppeja muistuttavilta "kiitoshymyiltä" jouluna.
• Lahjojen ei tarvitse olla hienoja tai / ja kalliita. Joskus pieni ja halpa, mutta lahjan saajaa ajatellen ostettu on paljon parempi. Ajatus täytyy olla siis kauppaan mennessä mukana. Jos et tunne lahjan saajaa tarpeeksi hyvin, on parempi tyytyä siihen suklaa rasiaan kuin yrittää olla liian kekseliäs.
• Joulun pyhät ovat monesti kiireisiä, jotta kerkiäisi kaikkiin sukulaismökkeihin syömään ym. Ottakaa se siltä kantilta, että tuleepahan kaikki nähtyä nyt samalla muutamassa päivässä niin seuraavaksi vasta juhannuksena sitten...
• Ja ne ruuat... Ei niitä tarvitse olla niin helkutisti, kun aina tulee vaan kauhea ähky. ( Ja jos ruuasta tulee jo niin täyteen, mihin ne suklaat sitten laitetaan? Kummittelevat kuitenkin siellä alitajunnassa: Mieleni niin tekis, mut tulee yrjö, jos palasenkin vielä jotain suuhun laittaa... ) Eli vähemmän ruokaa ja enemmän tilaa suklaalle  =)
• Sitten vielä joulusiivous. Siis mikä?! Unohtakaa se. Perus imurointi kyllä riittää joulun allakin, jos sillä pärjää muunkin ajan vuodesta!

Tähän kuvaan ja näihin hyviin ohjeisiin kelpaa lopettaa tämän kertainen raapustelu. "Huomaamatonta" ja stressitöntä joulun valmistelua / odotusta kaikille.

P.S  Voitte olla varma, että tämän kuvan tonttu kävi vain "pyörähtämässä" tuossa lipaston päällä kuvattavana ja joutui heti takaisin laatikkoon kaapin perälle odottelemaan sitä oikeaa ajankohtaa. ( Eli pari viikkoa ainakin vielä menee ennen kuin tuo tonttu kavereineen näkee päivän paistavan. )

Saivarteluksi menee joskus...

Minulla sattui tässä taannoin olemaan hieman huono päivä ( tai onhan noita siis liki jatkuvasti luonteestani, asenteistani, huonoista hermoistani, muista ihmisistä yms. johtuen... ), mutta joka tapauksessa tuona päivänä kaikki vaan otti nuppiin ja sitten kun tulin kotiin niin postiluukusta oli tipautettu tämä:

Siis NaturaMed PHARMA:n mainoskirje, jossa "osoiteruudussa" lukee:
      "Henkilökohtainen kutsu
       ONNITTELUT!"
Normaalina päivänä ( jolloin ei siis ihan kaikki asiat ärsytä ) olisin napannut kuoren käteen ja viskannut suoraan lehtiroskien pinoon, mutta tuona päivänä hermostuin vain hieman lisää entisestään. ( Jos tuon päivän kaltaisia päiviä on jatkossa paljonkin, että noinkin pienet asiat saavat jo "kupin kääntymään nurin", niin joudun piakkoin harkitsemaan varmaan verenpainelääkitystä... ) Joka tapauksessa lämmöt siis nousivat meikäläisellä ja itsekseni puoliääneen marmattaen painelin hakemaan kameraa. Kuinka siis voidaan kirjoittaa henkilökohtainen, jos kirjeessä ei lue nimeä eikä edes osoitetta. Miten postinkantaja on osannut tuoda tuon "tärkeän" henkilökohtaisen kirjeen juuri minulle ( tai miehelleni, kuka tietää ?! ), kun ei mitään meihin viittaavaakaan ole kuoren päällä?!

Niin kuin otsikkokin jo kertoo, saivarteluksihan tämä menee, mutta ei voi mitään. Joskus vaan ärsyttää kaikki, kun on jo valmiiksi ärsyyntyneessä mielentilassa. ( En ole mikään tosikko, joten ei kannata ottaa näitä tällaisia kirjoituksiani niin vakavasti, mutta jos olisimme Amerikassa niin tässä olisi hyvän oikeusjupakan ainekset...) 

Vino hymy naamalla jatkan siis tänne kirjoittelua ja toivottavasti lukijatkin jaksavat hymyillä.

P.S  Hups! Rupean jo nyt lipsumaan profiilistani. Kerroinhan siellä olevani pessimistä ( ja toden totta sellainen olenkin ), mutta nyt menin jo kuvittelemaan, että joku tätä blogia lukeekin. ( Siis äitini ja siskoni lisäksi... ) Täytynee skarpata vähän ettei lipsu optimismin puolelle ja menee vielä maine.   =)

Eli erityisen hapanta päivän jatkoa kaikille... siis äidille ja siskolle.

2. P.S  Ja kirjehän joutui siis valokuvauksen jälkeen suoraan avaamattomana sinne paperijätteiden suuren pinon jatkoksi...