Niin on taas kuukausi vierähtänyt ja maailma vaan jatkaa kulkuaan. Asioita tapahtuu, niin hyviä kuin pahojakin, myös niitä joista ei vielä tiedä kumpaan kastiin kuuluvat vaan aika näyttää sen. Ja tämä kaikki koskee niin minun kuin läheisteni elämää ja myös toki koko maailmaa. Ja tässä olikin päivän filosofinen osuus. =)
Ja sitten se piina, joka on alkanut taas eli joulun odotus. Muutaman viikon on jo joutunut katselemaan kaupoissa (ja vähän muuallakin) miten muovikuuset rupeavat taas rehottamaan pitkän kesätauon jälkeen ja värikkäät valoköynnökset sekä kimaltelevat eri väriset pallurat täyttävät niiden oksat. Ja edelleen jaksan muistuttaa: Pidän joulusta, mutta vasta sitten kun se kalenterin mukaan on ajankohtainen!
Tänä jouluna tosin hieman jännittää, mitä tuleman pitää. Tilanteet perhepiirissä ovat sellaiset, että naama vetää hieman mietteliäille rypyille. Ja suurin ongelmahan tietysti on se, että mistä saa joulupöperöä pöytään. Itse kun en ajatellut tänäkään vuonna järkyttää uuniani, joka niin rauhassa yleensä saa oleskella keittiössämme. En siis aio ulottaa joulusiivoustani sinne asti, jotta pyyhkisin pölyt sieltä laittaakseni kinkun tilalle. ;-)
No, aika näyttää tässäkin asiassa kuinka käy. Mutta olisi jotenkin ironista, tässä jouluna yltäkylläisyydessä rypevässä maassa, kuolla nälkään juuri jouluna... =D
Ja löyhällä aasin sillalla päästäänkin edellisestä aiheesta kauppoihin, onneen ja syötävään.
Oltiin nimittäin viime viikonloppuna kauppareissulla isossa liikekeskuksessa ja kauhisteltiin sitä ihmisten määrää siellä. (Puhumattakaan niistä joulukuusista) Jotain hyvääkin reissussa kuitenkin oli; näin sateenkaaren pitkästä aikaa. Ja jos ollaan tarkkoja, niitä oli jopa kaksi vierekkäin.
Tästä kuvasta tosin on hieman vaikea erottaa sitä toista, mutta tarkkanäköisimmät voivat nähdä siitä kalpean aavistuksen kuvan vasemmalla reunalla.
Kuvan voisi nimetä: "Paistaa se päivä risukasaankin". Taivas oli nimittäin hyvin synkkä ja vettä ropisi hieman aina välillä.
Tämä oli siis yhdistelmä kauppaa ja onnea.
Seuraava kuva on yhdistelmä kauppaa ja...
En tiedä. Jollekin ehkä onni tai ainakin ilo, mutta minä nimeäisin kyseisen tuotteen vuoden turhakkeeksi muitta mutkitta. Kas tässä:
Eli kuvassa siis selfiekeppi, jossa kaukolaukaisin ja se toimii bluetoothilla. Voi kiesus!
Kuka hitto vie tarvitsee tämmöisen?!
No, sitten on vielä viimeinen yhdistelmä, jota jokainen tarvitsee. Kyseessä on ruoka ja suunnaton ilo (jota voisi kutsua jopa onneksi). Kyseinen hyvän mielen lähettiläs oli minua vastassa taannoin työpaikan jääkaapissa:
Joo, myönnän! Hulluilla on halvat huvit ja silleen... Mutta minkäs teet, kun väkisin hymyilyttää. =D
Kyseessä on siis makkarasämpylä, mutta heti kun näin sen, minulle tuli mieleen joku nutturapäinen joka näyttää kieltä minulle. Ja joka kerta kun yön aikana avasin jääkaapin, tuo sai minut hymyilemään.
Ja sitten vaihtuu aihe synkempään, jottei tästä nyt sentään mikään iloinen blogi tule. Se poikkeaisi liikaa linjastani.
Seuraavaksi on aika surullisten jäähyväisten. Jouduin hyvästelemään pitkäaikaisen ja uskollisen kumppanin, jonka kanssa on koettu monet hienot endorfiini-pitoiset hetket kuin myös monet katkerat ja tuskalliset tunnit.
ARMAANI
Yhteinen taipaleemme alkoi 9.9-2001
Yhteinen taipaleemme päättyi vasten tahtoani, mutta muita kanssa olijoita kunnioittaen 7.10-2015
"Tampereelta alkoi yhteinen taipaleemme tää,
14 vuotta saimme sen kestämään.
Yhdessä kirmasimme hiki pääs
ja sinä onnistuit itseesi kaiken imemään.
Nyt kuitenkin hajusi sellainen on,
että kaatopaikka,
on viimeinen leposijasi ehdoton."
R.I.P
Lämmöllä sinua muistaen, MINÄ
Ja näistä surullisista tunnelmista päästäänkin hyvin kuukauden kalenterikuvaan...
MARRASKUU
NYRKKEILY ON...
...KATKERIA PETTYMYKSIÄ
"Elämä on!!!", sanon minä ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. ;-)
