(ja itse lisäisin tuohon), eikä kannata kuvitella ryhtyvänsä urheilijaksi, jos ei muutenkaan ole yhtään tervettä päivää!
Karvasta kalkkia on tullut niskaan ropisemalla viimeiset pari viikkoa. Minä kun kuvittelin hetkellisesti, että minustakin vielä voisi tulla urheilija, mutta p...anmarjat. Muutama viikko takaperin kävin lenkillä perjantaina ja lauantaina, sitten maanantaina oli nyrkkeilytreenit (kohtuu raskaat sellaiset) ja niiden perään 5 x 2 min sparria. Ihan ok meni vaikka jalat hieman "tukkoisilta" tuntuivatkin. Tiistaina mentiin parin työtoverin kanssa juoksemaan cooper-testiä, ihan vaan uteliaisuuttamme. No, ei kulkenut! Jalat aivan tönköt ja siitepölykausi "parhaimmillaan", joten tuloksista ei tarvitse sanoa muuta kuin: Juoksen normaalilla lenkillä nopeammin. =/
Keskiviikkona sitten taas nyrkkeilyä (kohtuu rennot treenit) ja perään 2 x 2 min "totaalista turpasaunaa". Ja siinä tuli herätys! Sparrikaveri tuli päälle kuin höyryjuna ja ilman minkään laista varoitusta, kädet tekivät täydellisen lakon! Mikään lyönti-käsky aivoista käsille ei mennyt perille, hyvä kun sai jotenkin roikotettua käsiä edes leuan tietämillä. Kaamea tunne, kun ei kroppa tottele laisinkaan ja "omassa päässä kolisee". Onni onnettomuudessa oli se, että tuon vastustajan lyönnit eivät sattuneet pätkääkään vaikka osumia ropisi lukematon määrä. Mutta ajatellaanpa tilanne, jossa ollaan oikeassa matsissa, vastassa on osaava/kova lyöjä ja kroppa tekee tuollaisen lakon... hmmm... AUTS! x monta.
Päästyäni salilta ulos, kimalsi kyynel jo silmänurkassa, koska tiesin, että voin heittää hyvästit ajatukselle kilpanyrkkeilystä. Ja seuraavat vuorokaudet vain vahvistivat tätä tietämystä, kun oireiden kirjo sen kuin laajeni. Viimeistään pe-la välisenä yönä töissä tiesin, että Vmäinen sairauteni, fibromyalgia, on taas ottanut vallan kehossani. Hyvästi tämä mukava aika, jolloin minä määrään kehostani ja siitä; mitä, miten, koska ja kuinka kovin tai pitkään tehdään. Nyt mennään taas kropan ehdoilla ja kysellään; tehdäänkö vähän, vähän enemmän, kohtalaisen kovin vai eikö tehdä mitään? (Kyseisessä taudissahan voi oireiden kirjo olla hyvin moninainen ja jokaisella sitä sairastavalla hieman omanlaisensa. Itselläni ehkä päällimmäisinä tulevat mieleen nivel-ongelmat, yleinen heikotus ja erillaiset kivut/vihlova särky/"juimiminen" lihaksissa ja nivelissä. Ja kun nämä yhdistyy vielä huonoon nukkumiseen, on "soppa" valmis. Eli nuku huonosti, tulee kivut ym., nukut vielä huonommin johtuen kivuista ja sitä enemmän kipuja on... Toivottoman tuntuinen kierre, mutta minkäs teet. Täytyy vaan jaksaa uskoa, että se parempikin kausi sieltä tulee taas.)
No, viime viikolla sitten sai taas "ottaa rennosti" kuntonyrkkeilijänä ja kuntolenkkeilijänä. (Ja juuri kun sain ne vietävän hammassuojatkin muokattua suuhuni sopivaksi...) Keskiviikkona tosin tuli sitten tuo viime viikon toinen sparri-kumppanini maanantailta kyselemään, että koskas sitten seuraavaksi otetaan?! Kerroin hänelle lyhyesti tilanteen (eli kuukauden kestänyt "kilpanyrkkeilijäurani" on nyt ohi), mutta sovimme, että voimme silti ottaa muutaman erän aina silloin tällöin, kun kroppani on siihen suostuvainen. Ihan kiva niin, ei siis mennyt hammassuojat heti roskakoriin. Ja tänään niillä sitten jo onkin käyttöä. =)
Nyt alkoi taas kesätauko kuntonyrkkeilyssä, joten saa taas treenailla ihan oman mielen (ja terveydentilan) mukaan. Pitkä rauhallinen lämmittely, tehokas treeni ja kattava venyttely. Vielä kun saataisiin tuota kesän lämpöä hieman, niin eiköhän minunkin kroppa syksyksi saada taas "käyttökuntoon". Ehkä??? Ja ostin myös uudet juoksulenkkarit (ovh. 189 €, hyi hittolainen mikä hinta!), joten lenkilläkin voi käydä ahkeraan nyrkkeilyn lomassa.
Että sellainen ja sen pituinen (eli lyhyt) tarina se...
Sitten vielä kalenterin pariin eli:
KESÄKUU
NYRKKEILY ON...
...NOPEAA REAGOINTIA JA TILANNETAJUA
Ja tämän myötä sitten toivottelen kaikille antoisia, mutta rentoja kesätreenejä.
