Ja se jatkuu vaan...
...nimittäin se epäonnisten sattumien suma. Viime sunnuntain vietimme mieheni kanssa visusti kotona ja välttäen tekemästä yhtikäs mitään, koska koko ajan näyttää sattuvan jotakin "ei niin toivottua". Ja sunnuntai menikin ihan hyvin ja leppoisissa tunnelmissa. ( Verenpaineetkin pääsivät jo hieman laskemaan likelle normaalia tasoa. )
No, sitten tuli maanantai ja oikein "perinteinen maanantai" tulikin.
Päätimme lähteä Bauhausiin hakemaan sitä täyteainetta siihen siskoni olohuoneen seinän ammottavaan aukkoon ja käydä samantien myös täyttämässä tuo kyseinen kolo. Tuumasta toimeen siis ja auto liikkeelle. Saimme tarvitsemamme välineet ja aineet kaupasta, siirryimme isolle tielle, kaasu pohjaan, pari kilometriä "Baijerilaisen" iloista hörinää ja NAPS! Autossa vallitsi pitkän tovin odottava hiljaisuus, kunnes minä sanoin: Voi V****!
Edellisen vahingon korjauksen jälkeen 6 päivää kerkesi upouusi tuulilasi komeilla bemarissa ja nyt siinä oli TAAS reikä keskellä!
Siis mä en kestä...
No, vedimme molemmat syvään henkeä ja jatkoimme matkaa "sitä toista reikää" paikkaamaan. Saimme seinän hoideltua "aukottomaan kuntoon" ja palasimme tuolle "viheliäiselle" isolle tielle, kaasu pohjaan, lisää "ei niin iloista" hörinää ja hetkessä olimme autoliikkeen pihassa, TAAS! Tällä kertaa kuitenkin edes pieni onni onnettomuudessa: tuulilasin reikä saatiin paikattua ja jo heti seuraavana päivänä.
Että tällä tavalla lähti taas tämäkin viikko käyntiin. Kauhulla odotan jo mitä seuraava viikko tuo tullessaan...
Onneksi nyt alkoivat yövuorot taas ja kestävät ensi maanantai aamuun asti. Jos vaikka töissä olisi edes turvassa pahalta ja kavalalta maailmalta... =)
Elämässä on paljon asioita, joita ei vain pysty tai edes halua ymmärtää. On myös asioita, jotka ottavat päähän tai saavat sapen kiehahtamaan. Ja sitten on niitä juttuja, joita vain sattuu ja tapahtuu... Tässä blogissa kirjoittelen näistä asioista ja vaikka mistä muustakin sille päälle sattuessani.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
lauantai 8. helmikuuta 2014
... ja sitten lauantai aamun puuhaa.
Eilisen illan "pesukoneen valvojaisista" oli juuri ja juuri toivuttu kun päätin, että nyt saa eteisemme sisustus hieman muuttua. Kyseisen huoneen nurkkaa on nimittäin koristanut porakone - salkku n. 2 kuukautta, koska olemme mieheni kanssa luvanneet pikkusiskolleni, että ruuvaamme yhden kiikkerän hyllykön seinään kiinni. ( Ei tarvitse sitten siskoni pelätä, että mikä yö se kaatuu nukkuessa niskaan. ) Marssimme siis reippaasti klo 10.00 aamulla siskoni ovikelloa renkuttamaan ja laitoimme homman käyntiin. No, sitten sattui "pieni" vahinko. ( Ja vika ei tietystikään ollut poraajassa vaan; seinä oli liian ohut ja poran terä liian pitkä! ) Eli juuri kun poraaja oli aikeissa vetää terän pois seinästä niin kuului kovaa ropinaa seinän takaata olohuoneesta. Ja kappas, sieltä puuttui nyrkin kokoinen pala seinästä! Arvatkaa ketuttiko!?
Ei siinä auttanut sitten muu kuin todeta iloisesti siskolle, että tullaan jatkossa vähän useamminkin käymään. Täytynee nimittäin pyörähtää lähipäivinä jossain rautakaupassa ostamassa "paklausmössö - tuubi" ja ruveta pikkuhiljaa täyttämään sitä aukkoa seinässä ja sitten vielä pensseli heilumaan lopuksi. Ehdotin siskolle, että jos se paikkamaalaus jättää liian näkyvän pläntin seinään, niin voimme maalata siihen vaikka hienon kukkasen! Jostain syystä nämä sisustusvinkkini eivät oikein kelpaa sukulaisille, missä vika? Ai mut hitsi! Unohdin kysyä, että jos systeri haluaisi sen äitimme julisteen... ( Katso ystävällisesti eilisen kirjoitukseni, niin tiedät mistä puhun. )
No kyllä tässäkin päivässä pari plussaa oli:
Eilisen illan "pesukoneen valvojaisista" oli juuri ja juuri toivuttu kun päätin, että nyt saa eteisemme sisustus hieman muuttua. Kyseisen huoneen nurkkaa on nimittäin koristanut porakone - salkku n. 2 kuukautta, koska olemme mieheni kanssa luvanneet pikkusiskolleni, että ruuvaamme yhden kiikkerän hyllykön seinään kiinni. ( Ei tarvitse sitten siskoni pelätä, että mikä yö se kaatuu nukkuessa niskaan. ) Marssimme siis reippaasti klo 10.00 aamulla siskoni ovikelloa renkuttamaan ja laitoimme homman käyntiin. No, sitten sattui "pieni" vahinko. ( Ja vika ei tietystikään ollut poraajassa vaan; seinä oli liian ohut ja poran terä liian pitkä! ) Eli juuri kun poraaja oli aikeissa vetää terän pois seinästä niin kuului kovaa ropinaa seinän takaata olohuoneesta. Ja kappas, sieltä puuttui nyrkin kokoinen pala seinästä! Arvatkaa ketuttiko!?
Ei siinä auttanut sitten muu kuin todeta iloisesti siskolle, että tullaan jatkossa vähän useamminkin käymään. Täytynee nimittäin pyörähtää lähipäivinä jossain rautakaupassa ostamassa "paklausmössö - tuubi" ja ruveta pikkuhiljaa täyttämään sitä aukkoa seinässä ja sitten vielä pensseli heilumaan lopuksi. Ehdotin siskolle, että jos se paikkamaalaus jättää liian näkyvän pläntin seinään, niin voimme maalata siihen vaikka hienon kukkasen! Jostain syystä nämä sisustusvinkkini eivät oikein kelpaa sukulaisille, missä vika? Ai mut hitsi! Unohdin kysyä, että jos systeri haluaisi sen äitimme julisteen... ( Katso ystävällisesti eilisen kirjoitukseni, niin tiedät mistä puhun. )
No kyllä tässäkin päivässä pari plussaa oli:
- Näkee siskoa useammin lähitulevaisuudessa
- Saa ilmaista kahvia
- Ja se pora pääsi takaisin kellariin "omalle paikalleen" !
Onneksi huomenna on sunnuntai ja remonttihommat kerrostaloissa kielletty. Vältytään siis lisävahingoilta ainakin toistaiseksi. =)
perjantai 7. helmikuuta 2014
Perjantai illan huumaa...
Nakki napsahti tälle illalle, kun serkkuni tarvitsi hieman osaavia käsiä laittamaan pesukoneensa toimintakuntoon muutettuaan uuteen kämppään jo pari viikkoa sitten. Pyykin paljous alkoi jo kuulemma ahdistamaan, joten keräsimme mieheni kanssa erinäisiä osasia ja työkaluja mukaan ja lähdimme auttamaan neitoa hädässä. Monta mutkaa oli matkassa ( suurin osa niistä johtui kylpyhuoneen remontoijan tyhmyydestä / ajattelemattomuudesta ), mutta mieheni "ähellettyä" / konttailtua kaikissa kylpyhuoneen nurkissa 3 tuntia, tuli homma viimein hoidettua. ( Me naiset tietysti olimme hengessä mukana ja otimme tuolit aitiopaikalle "kylppärin" avonaisen oven ulkopuolelle ja rupattelimme niitä näitä sekä välillä kauhistelimme, kun lattialla tulvi vettä kerran jos toisenkin. Hieman oli nimittäin lattiakaivo tukossa... ) No, menihän se perjantai ilta näinkin... Tulipahan samalla tarkastettua missä tuo "serkku-plikka" nykyään punkkaa.
P.S Serkkuni valitteli, että eteisessä lasikuitutapetit kupruilee todella rumasti, joten sanoin tietäväni ratkaisun eli jokin taulu siihen seinälle vaan! Ja samalla muistin, että olin ottanut kuvan äitini vanhasta julisteesta ( n. 1 m x 50 cm ), jonka varmasti saisi hakea kehystettäväksi ja kotinsa koristeeksi. Mutta eipä kelvannut, ihmettelempä vaan että miksi ei... =)
Nakki napsahti tälle illalle, kun serkkuni tarvitsi hieman osaavia käsiä laittamaan pesukoneensa toimintakuntoon muutettuaan uuteen kämppään jo pari viikkoa sitten. Pyykin paljous alkoi jo kuulemma ahdistamaan, joten keräsimme mieheni kanssa erinäisiä osasia ja työkaluja mukaan ja lähdimme auttamaan neitoa hädässä. Monta mutkaa oli matkassa ( suurin osa niistä johtui kylpyhuoneen remontoijan tyhmyydestä / ajattelemattomuudesta ), mutta mieheni "ähellettyä" / konttailtua kaikissa kylpyhuoneen nurkissa 3 tuntia, tuli homma viimein hoidettua. ( Me naiset tietysti olimme hengessä mukana ja otimme tuolit aitiopaikalle "kylppärin" avonaisen oven ulkopuolelle ja rupattelimme niitä näitä sekä välillä kauhistelimme, kun lattialla tulvi vettä kerran jos toisenkin. Hieman oli nimittäin lattiakaivo tukossa... ) No, menihän se perjantai ilta näinkin... Tulipahan samalla tarkastettua missä tuo "serkku-plikka" nykyään punkkaa.
P.S Serkkuni valitteli, että eteisessä lasikuitutapetit kupruilee todella rumasti, joten sanoin tietäväni ratkaisun eli jokin taulu siihen seinälle vaan! Ja samalla muistin, että olin ottanut kuvan äitini vanhasta julisteesta ( n. 1 m x 50 cm ), jonka varmasti saisi hakea kehystettäväksi ja kotinsa koristeeksi. Mutta eipä kelvannut, ihmettelempä vaan että miksi ei... =)
lauantai 1. helmikuuta 2014
Ei mitään ihmeempää...
Se on nyt lauantai aamupäivä ja kaupunkiin on satanut ensimmäinen kunnon lumipeite. ( Eli ainakin 5 cm ) Pihapiirin rauhan rikkoi äskettäin kaamean kovat JEEEEE!!! - kiljaisut, kun naapuritalosta tuli muutama lapsukainen ulos pulkat mukanaan. Toisille onni, toisille ei. Minulle tuo merkitsee lähinnä märkiä kenkiä ja housunlahkeita ja ainaista auton putsaamista. Pläääh! Tosin se meinaa myös, että on hieman valoisampaa eikä ole sellainen olo kuin suljetussa säkissä elelisi.
Alkuvuosi on ollut hieman kiireinen ja siksi ei ole juuri tullut tähän koneelle istahdettua, mutta eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa rauhoitu. Töissä on vietetty öitä niin kuin ennenkin ja vapaapäivätkin on lentäneet kuin siivillä. On ollut aika hammashoitajalle, tuo joka vuosi toistuva "hammaskiven poisto - operaatio", ah! niin kivaa... Myös punttisalilla kävin näyttäytymässä, että hengissä olen vieläkin vaikka vierailut siellä ovat hyvin kausiluonteisia ja monesti nuo kaudet ovat hyvin harvassa. ( n. 5 kertaa vuodessa?! Juu-u, hävettää myöntää ) Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että myös kuntonyrkkeilyn joulutauko on ohi ja 13.1 aloitettiin taas tosi toimet sillä saralla. ( 2 x / vko ) Samaisella viikolla olin myös töissä torstai aamuun asti ( jolloin 5 yötä onnellisesti takana ) ja illalla lähdettin laivalla Ruotsiin. Nukuttuani töiden jälkeen 4 tuntia päivällä ja laivalla tasan 0 min ( koska sänky ja tyynyt olivat ihan luokattoman kamalat!! ), saavuimme mieheni kanssa helkutin väsyneinä Tukholmaan. Vietimme siellä hotellissa yhden yön, tapasin samalla reissulla isäni ( joka siis asuu Ruotsissa ) ja palasimme laivalla takaisin kotiin sunnuntai aamuksi. Raskas reissu oli, mutta ihan mukava kuitenkin. ( Palaan tuohon matkaan vielä myöhemmin, kunhan kerään hermojeni rippeet kokoon ja taistelen muutaman valokuvan kännykästäni tänne koneelle. Joiltakin se sujuu näppärästi, mutta tietokoneet vihaavat minua vähintään yhtä paljon kuin minä niitä, joten tuo homma vaatii aikaa ja monta, monta kirosanaa. ) Ai niin! Tärkein meinasi unohtua välistä; uusi ( tuleva ) BMW:mme sai tehdaspaikan eli homma etenee silläkin saralla pikkuhiljaa. Turhankin pikkuhiljaa, kun autokuume on jo n. 38 astetta... =)
Viime viikko meni taas töissä ti illasta tämän viikon ma aamuun, jollloin olin lupautunut töiden jälkeen miehelleni kuskiksi, koska hän meni magneettikuvaukseen aamulla ja sai jotain rauhoittavaa sitä ennen. Kuvaus meni hyvin, eikä minua olisi tarvittu mihinkään, koska lääkkeenä oli loppuviimein hyvin mieto pilleri. No, hän siis ajoi kotiin ja matkalla auton tuulilasiin osui joku nasta tms. edellä ajavasta autosta ja 20 s myöhemmin oli ikkunassamme 30 cm pitkä railo. Hitto! Jos emme odottelisi uutta autoa, olisimme ollet tyytyväisiä, että saamme uuden lasin ( n. 100 € maksamalla, kiitos lasivakuutuksen! ) vanhan kuluneen tilalle. MUTTA, nyt kun auto on menossa vaihtoon, tarkoitti tuo vahinko 100 € lisämaksua. Kaiken lisäksi, kun mieheni lähti vielä liikenteeseen vietyään minut kotiin nukkumaan, oli peura meinannut hypätä pellille. Että sellainen "perusmaanantai"... Tämä viikko on mennyt vapaapäiviä viettäessä ja viime viikon kaameasta "räkätaudista" toipuessa. Huomenna illalla alkaa taas työt, joten tietää ainakin missä seuraavat 5 yötä viettää.
Parempaa seuraavaa viikkoa kaikille toivottelen...
Se on nyt lauantai aamupäivä ja kaupunkiin on satanut ensimmäinen kunnon lumipeite. ( Eli ainakin 5 cm ) Pihapiirin rauhan rikkoi äskettäin kaamean kovat JEEEEE!!! - kiljaisut, kun naapuritalosta tuli muutama lapsukainen ulos pulkat mukanaan. Toisille onni, toisille ei. Minulle tuo merkitsee lähinnä märkiä kenkiä ja housunlahkeita ja ainaista auton putsaamista. Pläääh! Tosin se meinaa myös, että on hieman valoisampaa eikä ole sellainen olo kuin suljetussa säkissä elelisi.
Alkuvuosi on ollut hieman kiireinen ja siksi ei ole juuri tullut tähän koneelle istahdettua, mutta eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa rauhoitu. Töissä on vietetty öitä niin kuin ennenkin ja vapaapäivätkin on lentäneet kuin siivillä. On ollut aika hammashoitajalle, tuo joka vuosi toistuva "hammaskiven poisto - operaatio", ah! niin kivaa... Myös punttisalilla kävin näyttäytymässä, että hengissä olen vieläkin vaikka vierailut siellä ovat hyvin kausiluonteisia ja monesti nuo kaudet ovat hyvin harvassa. ( n. 5 kertaa vuodessa?! Juu-u, hävettää myöntää ) Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että myös kuntonyrkkeilyn joulutauko on ohi ja 13.1 aloitettiin taas tosi toimet sillä saralla. ( 2 x / vko ) Samaisella viikolla olin myös töissä torstai aamuun asti ( jolloin 5 yötä onnellisesti takana ) ja illalla lähdettin laivalla Ruotsiin. Nukuttuani töiden jälkeen 4 tuntia päivällä ja laivalla tasan 0 min ( koska sänky ja tyynyt olivat ihan luokattoman kamalat!! ), saavuimme mieheni kanssa helkutin väsyneinä Tukholmaan. Vietimme siellä hotellissa yhden yön, tapasin samalla reissulla isäni ( joka siis asuu Ruotsissa ) ja palasimme laivalla takaisin kotiin sunnuntai aamuksi. Raskas reissu oli, mutta ihan mukava kuitenkin. ( Palaan tuohon matkaan vielä myöhemmin, kunhan kerään hermojeni rippeet kokoon ja taistelen muutaman valokuvan kännykästäni tänne koneelle. Joiltakin se sujuu näppärästi, mutta tietokoneet vihaavat minua vähintään yhtä paljon kuin minä niitä, joten tuo homma vaatii aikaa ja monta, monta kirosanaa. ) Ai niin! Tärkein meinasi unohtua välistä; uusi ( tuleva ) BMW:mme sai tehdaspaikan eli homma etenee silläkin saralla pikkuhiljaa. Turhankin pikkuhiljaa, kun autokuume on jo n. 38 astetta... =)
Viime viikko meni taas töissä ti illasta tämän viikon ma aamuun, jollloin olin lupautunut töiden jälkeen miehelleni kuskiksi, koska hän meni magneettikuvaukseen aamulla ja sai jotain rauhoittavaa sitä ennen. Kuvaus meni hyvin, eikä minua olisi tarvittu mihinkään, koska lääkkeenä oli loppuviimein hyvin mieto pilleri. No, hän siis ajoi kotiin ja matkalla auton tuulilasiin osui joku nasta tms. edellä ajavasta autosta ja 20 s myöhemmin oli ikkunassamme 30 cm pitkä railo. Hitto! Jos emme odottelisi uutta autoa, olisimme ollet tyytyväisiä, että saamme uuden lasin ( n. 100 € maksamalla, kiitos lasivakuutuksen! ) vanhan kuluneen tilalle. MUTTA, nyt kun auto on menossa vaihtoon, tarkoitti tuo vahinko 100 € lisämaksua. Kaiken lisäksi, kun mieheni lähti vielä liikenteeseen vietyään minut kotiin nukkumaan, oli peura meinannut hypätä pellille. Että sellainen "perusmaanantai"... Tämä viikko on mennyt vapaapäiviä viettäessä ja viime viikon kaameasta "räkätaudista" toipuessa. Huomenna illalla alkaa taas työt, joten tietää ainakin missä seuraavat 5 yötä viettää.
Parempaa seuraavaa viikkoa kaikille toivottelen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)