Voi vattu että vatuttaa nuo vatut...
Taas on kesä päässyt livahtamaan loppuun ja syksy sateineen tekee tuloaan. (Sateet toki ehtivät tänne jo, koska parhaillaankin vettä vihmoo taivaalta vähän väliä.) Kesään/syksyyn kuuluu myös oleellisena osana marjojen pakastaminen, jotta talvellakin voi sitten pistellä suuhunsa flavonoideja yms. terveellisiä juttuja. Itselläni tuo säilöntähomma rajoittuu kolmeen (ehkä) perinteisimpään tuotteeseen: mansikat, vadelmat ja mustikat. Enempään tuotevalikoimaan ei aikani, hermoni, fysiikkani ja keskittymiskykyni riittäisikään. On tuo pakastusprosessi torilta - pakkaseen sen verran rankkaa hommaa, varsinkin kun se tehdään minulle tyypilliseen äärimmäisen "täydellisyyshakuiseen" tyyliin. Otetaampa sitten pieni katsaus siitä miten marjat tänä vuonna päätyivät pakastimeeni. Ensimmäisenä olivat siis vuorossa mansikat.
Mansikka, tuo punainen makoisa marja, on yleensä se helpoin pakastettava. Itse otan veitsellä vihertävän osan pois ja pilkon marjan pieniksi paloiksi, jolloin se on helppo annostella vaikka kiisselin tai hedelmäsalaatin joukkoon suoraan pussista. Kauhean paljon en sitä pakasteena käytä, joten muutamasta litrasta saan yleensä jo sen pari pussillista talteen mitä tarvitsenkin. Tänä vuonna tosin torimyyjä teki hommastani hieman hankalampaa. =/ Ja tässä terveiset sinne kojuun: Jos olisin halunnut mansikkahilloa, olisin mennyt kauppaan ja ostanut sitä! Myyjä nimittäin toimi näillä ohjeilla: "Ota pussi ja aukaise se. Pistä 2 litran keppoa sinne pohjalle ja sitten kauho mansikoita pussiin. Keppoihin osuu mitä osuu ja osa marjoista on pussin pohjalla. Hillon varmistamiseksi, nosta pussi ilmaan ja sido solmuun ja sitten kun pohjalla olleet marjat ovat nostettaessa valahtaneet keppojen alle, niin laske pussi vauhdilla pöydälle ja hillo on hyvin alustettu!" Jessus mitä palvelua! Mansikat kun yleensä ovat helppoja käsiteltäviä siksi, että ovat niin kiinteitä ja kuivia... No, nämä eivät olleet. Jostain kumman syystä... =(
Entä sitten vadelmat, nuo ehdottomat suosikkini oli sitten kyseessä tuore marja, mehukeitto, jogurtti tai mikä vaan.
Tänä vuonna onnistuin saamain todella makeita vadelmia pakasteeseen. "Kaupantekijäisiksi" sain myös "loistavan" neuvon torimyyjältä ja se meni näin: "Koska marjat ovat niin puhtaita ja hyviä, voi ne pistää suoraan rove kerrallaan pussiin". Joo, ja lehmät lentää sinä päivänä kun minä teen niin... Jos oisin tuota neuvoa noudattanut, niin pakkasessani olisi nyt myös hieman hämähäkin seittiä, ruohoa, pikkuisia itikoita, 2 matoa ja n. 30 homeista vadelmaa noiden kaikkien hyvien marjojen lisäksi. Ei kiitos! Marjat marjoina ja proteiinin lähteenä käytän mieluummin vaikka broileria kuin pakastettuja toukkia.
Ja sitten tämä hermoja raastava "pakastusrupeama" päättyy mustikoihin. Viime viikonloppuna oli sitten niiden vuoro ja hartiat ovat aivan jumissa sekä polvet kipeät. (Jokainen joka on istunut 4 tuntia pöydän ääressä mitä kummallisimmissa asennoissa seuranaan 2 litraa mustikoita, tietää, että se syö niin naista (tai miestä) kuin kyseisen henkilön niveliä ja lihaksiakin... Täyttä tuskaa! Minimoidakseni ongelmat tämän ehdottomasti haastavimman pakastettavan kanssa olen kehittänyt 2 hyvää metodia. 1. Otan omat kannelliset kepot mukaan torille, jotta mustikoista ei "kuoriudu" jo kotimatkan aikana pelkkää mehua pussin pohjalle. 2. Käytän tiukkoja hanskoja (siis sellaisia kuin hoitajan työssänikin), jottei minun tarvitse katsella sinertäviä sormia ja kynsinauhoja viikkotolkulla tuon projektin jälkeenkin. Ja sitten alkaa se tuskien taival: marjat käyvät tiukan seulan läpi tiensä purkeista pusseihin kutakuinkin yksitellen! Pussiin ei päädy liian ruttuiset eivätkä matojen möyhimät siniset "pompulat", vaan ainoastaan luokkansa parhaat "valioyksilöt" kelpaavat. Minäkö perfektionisti tai hieman pedantti?! En kai nyt sentään... ;)
Onneksi tänään pääsee nyrkkeilemään, kun uusi kausikin on pyörähtänyt kesätauon jälkeen taas käyntiin. Jos nuo hartiat siitä hieman rentoutuisivat ja polvet vetristyisivät...
Marjaisaa syksyn alkua kaikille!
