Haikeat jäähyväiset...

...uskolliselle ja miellyttävälle matkakumppanillemme eli E90 325 iA BMW:lle.

Olipa tuo "ratsumme" sitten talvi - tai kesävarusteissa, antoi se mukavan menevät kyydit.
Kiitos näistä vuosista.

Ja sitten hymyä naamalle nyyhkimisen jälkeen, sillä tänään on se päivä vihdoin ja viimein: Saamme sen uuden menopelimme! JESS!!!

Palataan asiaan viikonlopun jälkeen, kun olen saanut hieman tuntumaa tuohon perheen uuteen tulokkaaseen. Sitten voin kertoa onko se hyvä humma vai ainoastaan miellyttävä polle   =)

Viherpeukalot kääntäkööt katseensa pois...

Tämä juttu nimittäin sisältää rankkaa kuvamateriaalia kukkasista / viherkasveista pitäville. 
Juttu on nimittäin niin, että tuo "viherpeukalo-geeni" on tyystin hypännyt ohitseni. Molemmat isoäitini ovat olleet taitavia kukkasten kasvattajia, kukka kuin kukka on puhjennut loistoonsa heidän hyvässä hoidossaan. Myös heidän lapsensa (siis äitini mukaan lukien) ovat onnistuneet pitämään kasvinsa hengissä kohtuu hyvällä menestyksellä. Mutta entäs sitten minä!? No, voitte itse katsoa ja kauhistua (nauraa?!), sillä seuraavaksi näette, miksi yleensä kieltäydyn kunniasta ottaa vastaan mitään "vihertäviä rehuja" kotiini.

Tämä rehottava / pystyyn kuivunut mätäs tässä, yrittää esittää "kevään tuovaa valopilkkua" eli narsissia. Oltuaan viikon hoidossani se näytti juuri näin sievältä. Myönnettäköön, että tämä on jopa vielä joten kuten tunnistettavissa, mutta uskokaa tai älkää: PYSTYN KYLLÄ PAHEMPAANKIN!

Ja tässä on sitten se hieman pahemmin kärsinyt yksilö, joka on ollut minulla jo n. vuoden (!?) ja tuskin näkee toista vuotta. Suurin osa varmaan tunnistaisi tämänkin, jos siinä edes yksi lehti kasvaisi, mutta kun ei kasva! Kaikki kuolivat järjestäin, kun se tänne asuntoon muutti.

(Sorry äiti! Näin siinä vaan taas kävi, mutta varmaan sen jo arvasitkin tätä tuodessasi, nähtyäsi muutaman muun kohtalon ennenkin...)

Niin, tämä "tappi" on siis jukkapalmu (tai pikemminkin sen jäänteet). Kesäksi se pääsee parvekkeelle ja jos ei suuren suurta ihmettä tapahdu, niin syksyn tullen löytää se tiensä roskikseen!!

Eiköhän tämä traumatisoiva istunto riitä tältä erää. Lähden viikonlopun viettoon ja valmistautumaan sunnuntaina alkaviin yövuoroihin. Enää 5 yötä töitä ja sitten on pari viikkoa talvilomaa. JEEEE!

Laulattaa, lal lal laa...

"Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa,
surullisen tarinan jol ei oo vertoa..."

Jokainen varmasti tunnistaa tämän kappaleen jo alkusanojen perusteella eli kyseessähän on tietysti "Rosvo-Roope". Haluan nyt kuitenkin tarjota teille vaihtoehtoisen sanoituksen kyseiseen sävellykseen sovitettuna. En ole toki itse tätä kynäillyt vaan muuan ex-työtoverini oli tämän jostakin löytänyt ja minua (nyrkkeilyn ystävää) ilahduttaakseen, oli nämä sanat pukukaappini oveen teipannut ja siihen ne ovat myös tulleet jäädäkseen.

Eli uudistettu versio ompi tällainen: 

       Autuaampi on antaa kuin ottaa

1. On nyrkkeilijän taival usein perin okaista. Tää varmastikin kiinnostanee teistä jokaista. Kas, luullaan, että siinä pääsee kultaa vuolemaan, mut useimmiten näppejään saa jäädä nuolemaan.
2. Jos nyrkkeilyä ammatikseen alkaa harjoittaa, niin kukkakaalikorvat siitä palkaksensa saa. Ja nenäkin kun paisuu melkoiseksi tomaatiks, niin nyrkkeilijää luulla voi silloin puutarhuriks.
3. On hyeenoita nyrkkeilijän joka puolella. Ne nyrkkeilijän taskut kyllä putsaa huolella. Ei kavereista puutetta, kun myötätuuli käy, mut takapotkun tullessa ei ystäviä näy.
4. Kun nyrkkeilijä iskee toisen naaman verille. Se silloin paljon rahaa tietää managerille. Ja valtiokin kyllä osaa ottaa osansa, kun manageri täyttänyt on paksun posansa.
5. Jos pistevoiton saavuttaa, niin moni mutisee: "Äh, roskaa - miks ei äijä kunnon tyrmäystä tee!" Jos tyrmää, joku täti silloin parkuu lehdessä: "Miks poliisi ei mene väliin murhaa tehdessä?"
6. Tää teistä kenties kuulostaa jo mahdottomalta, mut nyrkkeilijän elämä ei tunnu somalta. Ei putkaan joudu, vaikka toista lyö päin hönöä, mut palkkioilla eipä juuri tehdä tönöä.
7. "No, leikki sijan saakoon!" sanoi akka sialle, kun sika puri akkapahan nenän vialle. "On autuaampi antaa", niinhän usein sanotaan. Se nyrkkeilijän mielestä on aivan paikallaan!

Ja sitten ei muuta kuin trallattelemaan...

"Hyvänkunnon-jumalat" ovat jättäneet meidät...

Ja meidät sanalla tarkoitan nyt minua ja autoa!

Tuleepa mieleeni tässä väkisinkin muutama sopiva sanonta:
1. Vanhuus ei tule yksin. (Ja tällä tuskin tarkoitetaan, että vanhana ei olisi yksinäinen...)
2. Ei urheilija tervettä päivää nää (Eikä näköjään kuntoilijakaan...)

Nyt on nimittäin niin, että joulusta asti on oma kuntoiluni ollut hieman haasteellista. Jo joulun pyhien aikana alkoi vasen pohkeeni oireilla ja lopputulos oli se, että pari viikkoa myöhemmin oli tuo kyseinen jäseneni osa tyystin jumissa. Pohjelihaksen tilalla tuntui olevan kiveä muistuttava möykky ja ennen tammikuun puoltaväliä oli tuo möykky sitten jo revähtänytkin x 2 kutakuinkin arkikäytössä. Pelkkä kävelykin on ollut välillä työn ja tuskan takana, niin yritä siinä sitten vielä kuntoilla.   =/
Helmikuun alussa sitten raahauduin viimein pari kertaa hierojalle (vähän ultraa ja hierontaa) ja johan alkoi jalka tuntua taas "omalta" pikkuhiljaa.

Päätin sitten käydä myös lääkärillä ja hakea oikein lähetteen hierojalle, jos vaikka tarvitsee kuitenkin käydä vielä useamminkin. (Niin kuin ei muuten olisi kaikki paikat aina jumissa...)
No, oli se hyvä että kävin, nimittäin:
- Pääsin myös samalla reissulla poskionteloiden röntgeniin ja kappas, sieltä löytyi          poskiontelotulehdus, johon sitten "popsin" antibioottikuurin. 
- Ja 2 päivää lääkärireissun jälkeen, revähti takareiden ja pakaran taitteesta jotain (ihan vaan  laittaessani kenkiä jalkaan...) ja siinä meni sitten viime viikko töissä "klenkatessa". 

Onneksi oli jo hieronta varattuna perjantaille. Kun hieroja paikalle saapuessani kysyi pohkeeni vointia, totesin vain: "Ei oo kerinny pohjetta miettimään, ku persaus on niin kipeä. Jotain sieltä taisi ratketa..." Ryhdyimme siis "ultraamaan" pakaraa ja teippasimme sen reippaan turkoosilla kineesioteipillä. Sain myös mukaani lainaksi jumppakuminauhan ja ohjeet yksinkertaiseen jumppaan takamukseni kuntouttamiseksi. (Olen aina ollut hieman huono noudattamaan näitä erinäisiä "kuntouttavia" ohjeita. Mutta tässä tapauksessa olen jopa yrittänyt ja aika hyvin onnistunutkin. Tosin en ole noudattanut kehoitusta olla istumatta, mutta ei kai kaikkea nyt sentään pysty tekemään kerralla oikein!?)

(Tässä kohtaa oli pakko pitää pieni "luova tauko" eli jaloitella parvekkeelle ja takaisin, koska takamukseni ei oikein pidä tässä kovalla keittiöjakkaralla istumisesta jostain kumman syystä.)

No mutta entäs sitten tämä toinen "hyljätty rassukka" eli armas BMW... 
Ei ole kaksisesti mennyt silläkään viime kuukausina. Siitä lähtien, kun teimme kaupat uudesta "bemusta" viime marraskuussa, on sattunut ja tapahtunut sitä sun tätä nykyiselle autollemme:

• Melkein heti kauppojen teon jälkeen oli joku kaupan parkkihallissa kulkenut "hieman liian läheltä" automme etukulmaa kauppakassinsa kanssa ja jättänyt "ei niin kivat" naarmukokoelmat siihen jälkeensä.
• Sitten osui se nasta tms. ikkunaamme ajossa niin kuin jo aiemmin kerroinkin. (Eli tuulilasin vaihto oli siis helmikuun ensimmäisellä viikolla.)
• Ja 6 päivää myöhemmin tuli se seuraava osuma, joka saatiin paikkaamalla kuntoon.
• Ja vielä pari iskua on tullut senkin jälkeen niin ettei uskoisi kuunaan tuota lasia vaihdettaneen kuukausi takaperin...
• Vielä viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä laisinkaan: joku "tolvana" on viime viikolla jossakin peruuttanut vetokoukkunsa suoraan keulaamme! Rekisterikilven vieressä on komeat klommot, joita luonnollisestikaan ei korjaamaan pysty muuta kuin vaihtamalla koko keulan. (Kun nykyään kaikki kerran tehdään muovista, niin kaikki on kertakäyttöistä.) Eli KIITTI VAAN SULLEKIN, kuka sitten olitkin!!?

Nyt täytyy sitten vaan jännityksellä odottaa ja toivoa, että uuden auton saatuamme (joka siis tapahtuu n. 3 - 4 viikon kuluttua. JEEE!) alkaisi tuo onni kääntyä hieman paremmaksi. (Sekä autolla että minullakin, jos mahdollista...)

Autokuumetta alkaa olla jo 39,5 astetta, joten lämpöisenä käydään jo.   =)

Kevättä ja lenkkipoluille pääsyä odotellessa, hei hei vaan kaikille!