Sellainen "surkimus" minä olen, enkä sille mitään voi.
Aamiainenhan on kuulemma päivän tärkein ateria, mutta itse en juurikaan ole moisesta koskaan perustanut. Nykyään kuitenkin yritän vapaapäivinäni jotakin laittaa suuhun aamusella, siis kahvin lisäksi tietysti. Uusin helppo ja kohtalaisen hyvän makuinen aamupalani koostuu täysjyvämuroista. Useimmiten sotken niitä rasvattomaan (ei tosin sokerittomaan) jogurttiin tai "köyhempinä" aamuina lisukkeeksi käy myös maito (ja sekaan mahdollisesti vielä banaania pilkottuna).
Tänään kokeilin jotain muuta:
Todella herkullisen näköistä, eikö vaan? Murojen höysteenä käytin siis mustikkasoppaa, joten ulkonäöstä pisteitä tasan 0 eikä makukaan ansainnut kuin ehkä 3 pistettä. (Banaanijogurtin kanssa täydet 10 pistettä!) No, syöty on ainakin jotain, kun siihen niin kovasti kehoitetaan...
Ja sitten se tärkein aamulla eli kuppi kahvia! Luulin, että osaan sentään kaffetta keittää vaikka muuten tuo keittiö on "salaperäistä aluetta" minulle, mutta väärin luulin! Satuin nimittäin taannoin lukemaan jutun siitä, miten "suodatetaan hyvää kahvia". Tässä ohjeet referoituna:
- Keitin pitää olla puhdas. (Joka kerran jälkeen pitäisi puhdistaa se, jottei kahvista tuleva rasva pinttyisi keittimeen ja antaisi kahville kitkerää makua. Muista myös vesisäiliön pesu ja säännöllinen kalkin poisto.)
- Sitten tarvitaan tuoretta kahvia, raikasta vettä ja puhtaat välineet + lämpömittari?! (Täytynee siis lähteä ostamaan kahvipapuja ja itse jauhaa niistä suodatettavaa purua?! 30 vuotiaan kerrostalon putkista tuskin saa raikasta vettä, joten syytä kaivaa varpu esiin ja lähteä etsimään vettä luonnosta... Tai ilmeisesti riittäisi, jos veden annostelisi aina puhtaalla kannulla keittimeen, ei siis sillä kahvipannulla. Ja laitteesta tippuvan veden lämpötilan pitäisi tietysti olla oikea, kuten myös valmiin kahvin lämpötilan. Joopajoo...)
- Myös kahvin säilytys pitää suorittaa oikein eli: Mieluiten alkuperäisessä pakkauksessa, joka pidetään tiiviisti suljettuna/kuivassa/valolta suojassa. Viikon sisällä olisi syytä saada paketti käytettyä kun se on avattu tai sitten säilyttää sitä jääkaapissa tai pakastimessa.)
Ja mitenkä minä sitten suoritan nämä kaffen keittoon liittyvät jutut... No ensinnäkin, keitintä ei todellakaan putsata kuin n. kerran vuodessa. (Pannun ja sudatinosan saatan pestä jopa kahdesti...) Ja kahvikupissa pitää olla monen kupillisen aromit jo valmiina eli sitäkään ei ihan joka päivä vaihdeta. Keittäminen sujuu siten, että kraanasta otetaan kohtuu viileää vettä kaffepannuun ja lorautetaan siitä säiliöön. Suodatinpussi paikalleen ja purut sinne. Ne sentään vaihdan joka kerta =) Lämpötiloista viis veisaan, koska mittaria ei ole, joten kun mustahko liemi on viimeistä pisaraa myöden valunut pannuun, on aika lorauttaa se kuppiin ja tilkka maitoa päälle ja se on valmis! Ja ihan hyvää!
Eli kun olin tänä aamuna saanut tuon ravitsevan aamiaiseni nautittua, olin valmis kohtaamaan päivän haasteet. Toisin sanoen ottamaan iPadin käteen ja pelailemaan. Tässä pikainen katsaus muutamasta suosikkipelistäni:
Candy Crush: Ensimmäinen peli, josta todella innostuin iPadin tultua taloomme. Yksinkertaisuudessaan ohjeet kuuluu näin; yhdistä vähintään 3 saman väristä karkkia keskenään saadaksesi ne poistumaan ruudulta. Erilaisia muodostelmia tekemällä saat erilaisia karkkeja aikaiseksi, jotka helpottavat pelien läpäisyä. Mukava peli, kunnes menee hermot...
Bubble Mania: Vaatii hahmotuskykyä, jotta osaisi "heittää" noita palloja oikeaan kohtaan saadakseen vähintään 3 saman väristä yhteen ja poistumaan. Vaikeinta lienee yrittää tuolta sivuseinien kautta "sinkauttaa" palloa oikeeseen kohtaan, toisin sanoen hahmottaa sen lentorata. Mielenkiintoinen ja haastava peli. Ja hermoja raastava sekä pahimmillaan äärimmäisen turhauttava...
Farm Heroes: Sama idea jatkuu kuin edellisissäkin eli 3 samanlaista yhdistetään ja yritetään siten kerätä kunkin tason vaaditut vihannekset tms. kokoon. Pelin ehdoton suola on nuo "pahantuuliset" vihannekset (Tässä kuvassa niitä on 3:n omenan rypäs tuolla vasemmassa yläkulmassa.) Ja mikä hienointa: Jos sellainen "hapan tapaus" joutuu muiden samaa lajia olevien kanssa samaan yhdistelmään, tartuttaa se happamuutensa myös niihin muihin. Silloin vihannekset kyllä poistuvat ruudulta, mutta happamista kun ei pisteitä jaeta niin kyllä se pistää omatkin suupielet väärin päin... Monta rumaa sanaa on päässyt tämänkin pelin parissa menneinä viikkoina.
Pelaajana olen kehittynyt vuosien varrella sentään hiukan positiiviseen suuntaan; iPad ei ole (ainakaan vielä...) lentänyt kertaakaan päin seinää! Muistan nimittäin vieläkin miten aikanaan sai Nintendon ohjain kyytiä, kun ei Super Mario hypellyt niin kuin minä halusin... Ja sitten oli vuorossa PlayStationin ohjain... Joskin nykyään suurin "raivo" purkaantuu tuolla autossa ratin ja penkin välissä istuessa. Ääni saattaa olla joskus hyvinkin käheä, kun vihdoin pääsee perille määränpäähän. =/ Onneksi auton rattia ei voi heittää menemään vaikka kuinka "ketuttaisi". Tulisi aika kalliiksi olla ostamassa uutta monitoimirattia harvase viikko...
Nyt lähdenkin tästä jatkamaan tuota pelailua (kiroilua), kun laitekin on taas saanut olla hetken latautumassa minun istuessa tässä toisen laitteen edessä (kiroilemassa). Hyvää ja rauhallista/rentouttavaa viikonloppua kaikille. Toivottavasti myös minulle =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti