No nyt olen saanut "vyötettyä kupeeni" ja koottua hermoni niin, että vihdoin sain puhelimeni luovuttamaan valokuvansa tälle (vihoviimeiselle rakkineelle eli) tietokoneelle. Aiemminhan lupasin, että pari sanaa kerron ja muutaman kuvan näytän tammikuisesta reissusta tuolla lahden toisella rannalla, Ruotsissa, ja tarkemmin ottaen Tukholmassa. Lähes kielitaidoton ja julmetun väsynyt kaksikko (minä + mieheni) lähti siis reissuun 16.1-2014 tarkoituksenaan mennä laivalla "jorpakon" toiselle puolelle katsastamaan suuren kaupungin elämää tammikuun alennusmyyntien aikaan ja treffata samalla isäni vaimoineen, jotka siis asustavat pysyvästi "naapurissa", eivät tosin Tukholmassa. Samalla reissulla näimme myös sisarpuoleni, joka puolestaan pitää majapaikkaa tuossa jättiläismäisessä cityssä. Ja aloitetaampa sitten matka alusta...
Olin siis ollut töissä valvomassa 5 yötä ja lopetin tuon rupeaman lähtöpäivämme aamuun. Kerkesin nukkua 4 tuntia ja sitten (toooodella väsyneenä ja pihalla kaikesta kuin lumiukko) oli ryhdyttävä pakkaamaan. Suurin pakkaaminen kohdistui tilattuihin tuliaisiin eli:
- Pullo "The 69 eyes"-punaviiniä toiselle sisarpuolelleni (jota en tällä reissulla päässyt tapaamaan). Kyseistä tuotetta ei kuulemma Ruotsin "alkosta" saa edes tilaamalla, joten päätimme viedä samalla 2 pulloa, toisen voi juoda ja toisen pistää hyllyn koristeeksi. (Kun kuulemma bändiä fanittaa...)
- Isäni sekä vaimonsa saivat kumpainenkin Reino-tossut, toinen harmaa-mustat ja toinen pinkit, ja laatikoihin lisäsimme vielä reino - ja aino - suklaalevyt.
- Laivalta kassiin päätyi vielä yksi likööripullo toiselle sisarpuolelleni ja muutama toppa puruja isälleni. (Jos luulette, että tupakointi on Suomessa kallista, niin voin vakuuttaa että Ruotsissa se on vieläkin tyyriimpää. Ehkä tosin hieman merkkikohtaisesti kylläkin...)
Matkamme alkoi siis Silja Tallinkin iltalaivalla ja tarkoitus oli käydä äkkiä Tax free - ostoksilla, sitten syömässä ja yksi rentouttava tuopillinen kurkusta alas ja ei kun nukkumaan. Kun lopulta pääsimme peittojen alle, oli nukkumiseen aikaa 3 tuntia ennen kuin kello taas soisi käskemään ylös ja aamiaiselle. No, haaveeksi jäi tuo nukkuminen. Vaikka oli DeLux - luokan hytti, niin sänky oli yksi kauheimpia, jossa kuunaan olemme nukkuneet! Ja ne tyynyt... Ei viitsi edes kertoa. Eli kun kello soi reilusti ennen kukon laulua, olimme enemmän kuin valmiita nousemaan ylös siitä sängyksi kutsutusta "kidutusvempeleestä" ja vielä väsyneempiä kuin aikoihin. Ei siinä muu auttanut kuin pukea ja läksiä aamiaiselle vaikka oli ihan vietävän paha olo silkasta väsymyksestä. Sitten vain kiireen vilkkaa ulos laivasta kaikkien nyssyköiden ja pussukoiden kanssa ja... Mitenkäs sinne hotellille sitten pääsisi?!?
Kello näyttää 6.15 aamulla, 2 "orpoa pirua" seisoo Tukholman satamassa, ei mainittavaa kielitaitoa, kruunuja on taskussa ja pää täynnä kauhukuvia/-juttuja ruotsalaisista takseista ja niiden huijarikuskeista. Iso info-taulu kyllä kertoo (mikäli ymmärtää ruotsia tai englantia riittävästi), mitä kaikkea tarvitsisi itse tietää ja mitä kysellä taksikuskilta ennen kuin kannattaa kyytiin mennä. MUTTA... Entä jos EI TIEDÄ miten pitkä matka määränpäähän on ja jos EI TIEDÄ mikä on käypä hinta siitä matkasta ja kun EI TIEDÄ mitkä taxifirmat ovat niitä "luotettavia" ja kun EI OSAA kysyä mitä tarvitsisi tai sitten EI YMMÄRRÄ mitä kysymykseen vastataan, niin mikä sitten neuvoksi?!
No silloin pitkän jahkailun jälkeen otetaan itseä niskasta kiinni ja mennään "sönköttämään" kuskille; "Hau mats is ty Sergel Plaza - hotel?" ja kuultuamme max hinnan, päätimme ottaa riskin ja hypätä kyytiin. Perille päästiin ja siitäkin vielä hyvä tuuri jatkui, koska sanomatta sanaakaan, onnistuimme saamaan varaamamme hotellihuoneen heti käyttöömme. (Kunhan ensin omatoimisesti selvitimme missä hissit ovat ja miten huoneen avainkorttia kuuluu käyttää päästäkseen hissiin jne.) Hiemanko olimme onnellisia päästessämme huoneeseen ja ainoat suunnitelmat siinä kohtaa olivat, että voisimme nukkua n. 2 tuntia ja sitten käydä hieman ulkosalla haistelemassa raitista ilmaa odotellessamme isäni bussin saapumista. Ja saahan sitä suunnitella, mutta toisin kävi... Ei juuri uni tullut. Vain pari kertaa meinasi torkahtaa ja sitten kävi huonesiivooja ovella ja ... Että sillälailla. Väsymys sen kuin jatkui vaan, mutta siitä huolimatta uudet haasteet kutsuivat ja niin lähdimme tutkimusmatkalle "lähiympäristöön". Päätimme suunnata ensin vieressä olevalle Sergelin torille ja siitä hortoilimme maan alla sijaitsevaan käytävään, jossa oli erilaisia puoteja toistensa perään. Kun olimme kävelleet muutaman sataa metriä ja kääntyilleet parin kulman taakse, alkoi hieman arveluttaa, että mahtaako reitti takaisin hotellille enää löytyä, jos emme kääntyisi juuri nyt takaisin päin. Olimme kuitenkin uteliaita seuraamaan käytävää loppuun asti ja näkemään mihin se meidät vie, joten jatkoimme vain matkaa rohkeasti. Lopulta päädyimme suuren ostoskeskuksen sisälle ja siellä tovin ihmeteltyämme päätimme lähteä takaisin hotellille tai ainakin yrittää löytää tie sinne... Pujahdimme jostakin ovesta ulos ja totesimme ettei meillä ole aavistustakaan missä olemme. Summanmutikassa lähdimme kiertämään korttelia ja kuin ihmeen kaupalla pääsimme näköetäisyydelle hotellistamme käveltyämme n. kilometrin. (Myöhemmin saimme huomata, että kyseisen ostoskeskuksen yksi monista sisäänkäynneistä sijaitsi hotelliamme vastapäätä.) Juuri kun pääsimme helpotuksesta huokaisten takaisin huoneeseemme, soitti isäni, että he ovat perillä kohta ja sitten saimmekin lähteä taas etsimään bussiasemaa. Tovi tuossa puuhassa vierähti ja muutama puhelu otettiin isälle, mutta viimein tiemme kohtasivat heidän hotellinsa edessä. Helpotuksen tunne oli käsin kosketeltava, kun vihdoinkin oli seurana ihmisiä jotka puhuvat paikallista kieltä.
Sitten lähdimme jatkamaan Tukholman tutkimista "neljään pekkaan". Lähinnä katselimme vain ympärillemme ja vaihdoimme kuulumisia, kunnes poikkesimme siihen kuuluisaan ja isoon tavarataloon eli Åhlenssille.
Tutkimme siellä vain yhden kerroksen, jossa olivat näytillä urheiluvaatteet (tosi yllättävää että minä eksyin juuri sille osastolle...) ja myös alusvaatteet löytyivät sieltä. Treeneihin ei uusia asusteita sieltä mukaan tarttunut, mutta siltä toiselta puolelta löysin muutaman "hepeneen" joita halusin sovittaa. Ainoa pieni ongelma oli siinä, että koot eivät kaikissa täsmänneet ja sovituskoppiin tarvittiin "numeroläpyskä" joka kertoi sovitettavien vaatteiden määrän, mutta kun se kielitaito puuttui minulta vieläkin... Onneksi oli isä mukana, joka tottuneesti (elettyään n. 25 vuotta kolmen naisen kanssa) otti myyjää hihasta kiinni ja keskusteli asiat selväksi. Sitten pääsin sovituskoppiin "äheltämään" pitkäksi aikaa ja isä odotteli kiltisti koppien ulkopuolella, jos neidolle tulisi jokin hätätilanne/tulkin tarve. Selvittyäni tuolta kopista pois, olin myös valmis poistumaan koko talosta. Shoppailukiintiö oli täynnä siltä päivältä.
Sitten kävimme haukkaamassa hampurilaisateriat "välipalaksi", jotta jaksaisimme odotella illan ruokailua. (Pöytävaraus oli tehty pihvi-/hampurilaisravintolaan, jossa nuorempi sisarpuoleni työskentelee.) Syötyämme lähdimme hotelleihimme hieman lepäämään ja valmistautumaan iltaan.
Illalla lähdimme sitten hyvissä ajoin etsimään tietämme navigaattorin turvin kohti tuota ruokapaikkaa. Matkalla ihastelin hienoja jouluvaloja katujen yllä. Kutakuinkin joka kadulla oli jonkinlaisia valoja ja kaikilla kaduilla ne näyttivät olevan erilaisia. Valokuvat eivät ikävä kyllä saa niitä näyttämään kovinkaan kummoisilta, mutta yritin kuitenkin ikuistaa edes pari noista katujen koristeista.
Sitten pääsimme viimein perille ruokapaikkamme nurkille, mutta kello oli vielä sen verran vähän, että menimme viereiseen kuppilaan lämmittelemään/odottelemaan kahvin ja tuopillisten ääreen. Viimein kello läheni ilta yhdeksää ja suuntasimme ravintolan ovelle. Ulkopuolen räikeät valot ottivat meidät vastaan paikassa nimeltä Friday´s.
Sitten lähdimme jatkamaan Tukholman tutkimista "neljään pekkaan". Lähinnä katselimme vain ympärillemme ja vaihdoimme kuulumisia, kunnes poikkesimme siihen kuuluisaan ja isoon tavarataloon eli Åhlenssille.
Tutkimme siellä vain yhden kerroksen, jossa olivat näytillä urheiluvaatteet (tosi yllättävää että minä eksyin juuri sille osastolle...) ja myös alusvaatteet löytyivät sieltä. Treeneihin ei uusia asusteita sieltä mukaan tarttunut, mutta siltä toiselta puolelta löysin muutaman "hepeneen" joita halusin sovittaa. Ainoa pieni ongelma oli siinä, että koot eivät kaikissa täsmänneet ja sovituskoppiin tarvittiin "numeroläpyskä" joka kertoi sovitettavien vaatteiden määrän, mutta kun se kielitaito puuttui minulta vieläkin... Onneksi oli isä mukana, joka tottuneesti (elettyään n. 25 vuotta kolmen naisen kanssa) otti myyjää hihasta kiinni ja keskusteli asiat selväksi. Sitten pääsin sovituskoppiin "äheltämään" pitkäksi aikaa ja isä odotteli kiltisti koppien ulkopuolella, jos neidolle tulisi jokin hätätilanne/tulkin tarve. Selvittyäni tuolta kopista pois, olin myös valmis poistumaan koko talosta. Shoppailukiintiö oli täynnä siltä päivältä.
Sitten kävimme haukkaamassa hampurilaisateriat "välipalaksi", jotta jaksaisimme odotella illan ruokailua. (Pöytävaraus oli tehty pihvi-/hampurilaisravintolaan, jossa nuorempi sisarpuoleni työskentelee.) Syötyämme lähdimme hotelleihimme hieman lepäämään ja valmistautumaan iltaan.
Illalla lähdimme sitten hyvissä ajoin etsimään tietämme navigaattorin turvin kohti tuota ruokapaikkaa. Matkalla ihastelin hienoja jouluvaloja katujen yllä. Kutakuinkin joka kadulla oli jonkinlaisia valoja ja kaikilla kaduilla ne näyttivät olevan erilaisia. Valokuvat eivät ikävä kyllä saa niitä näyttämään kovinkaan kummoisilta, mutta yritin kuitenkin ikuistaa edes pari noista katujen koristeista.
Sitten pääsimme viimein perille ruokapaikkamme nurkille, mutta kello oli vielä sen verran vähän, että menimme viereiseen kuppilaan lämmittelemään/odottelemaan kahvin ja tuopillisten ääreen. Viimein kello läheni ilta yhdeksää ja suuntasimme ravintolan ovelle. Ulkopuolen räikeät valot ottivat meidät vastaan paikassa nimeltä Friday´s.
Itse ravintolan sisällä oli hyvin hämärää ja ahtaasti kalustettua, mutta tunnelma oli ihan mukava. (Ja erittäin tiivis, sillä lisäksemme tuossa paikassa oli 296 muuta asiakasta + henkilökunta, kolmeen kerrokseen jaettuna.) Ruoka oli oikein hyvää ja täyttävää sekä kohtuullisesti hinnoiteltu. (Ja me saimme vielä hieman halvemmalla, koska sisarpuoleni liittyi seurueeseemme.) Käydessämme jossain välissä pihalla vilvoittelemassa, huomasin erään hymyilyttävän asian.
Kuvan tekstit ovat "hieman" epäselvät, joten voin ne suomentaa: Mainokset kielletty! On sentään fiksusti jätetty edes kyltti näkyviin. =)
Ruokailtuamme ja juotuamme vielä kahvit päälle, olimme valmiit suuntaamaan kohti hotellia ja vihdoinkin (ehkä?!) höyhensaarille. Kävellessämme tuulisia katuja pitkin, teimme toki myös ikkunaostoksia. Erään liikkeen kohdalla jäin hieman jälkeen muista (vaihteeksi zoomaillessani kännykän kameralla) ja aiheutin hetkellisesti miehelleni ylimääräisiä tykytyksiä. Kyseessä oli nimittäin hääasuja myyvä liike. Väärinkäsitys korjaantui kuitenkin hyvin pian (en siis todellakaan haaveile meneväni naimisiin ikinä), kun muut näkivät mitä siellä puuhailin. Ikkunassa oli toki ihan nätti "kolttu", jos moisista tykkää...
Mutta minun huomioni kiinnitti se toinen asuste, jota en odottanut ikkunan valokeilassa näkeväni...
Oi voi... Eniten ehkä nauratti tuo "roiskeläppä" tuossa kriittisessä kohdassa. Täytyykö tuollaisia olla näkösällä kaikelle kansalle!?
Lopulta pääsimme sitten hotellille ja lämpimän suihkun jälkeen vihdoinkin sänkyyn. Yö tuli nukuttua joten kuten, mutta kuitenkin paremmin kuin laivalla, joten aamiainenkin maistui hyvin. Sitten lähdimme taas kuluttamaan kengänpohjia. Edellisen illan seurueeseemme liittyi vielä sisarpuoleni poikaystävä. (Jonka "koulutus" tosin on vielä pahasti kesken. Jätkä ei nimittäin puhu sanaakaan suomea. Kummallinen ruotsalainen...) Kävimme kaupassa jos toisessa ennen kuin päädyimme päivän ruokapaikkaan. Paikan nimeä en muista (en tainnut edes katsoa?!), mutta ideologia jäi mieleen: monta pikaruokapaikkaa ympyrän muotoisen tilan kehällä ja keskiosa täynnä pöytiä. Valittavana eri maiden ruokia eri tiskeillä. (Löytyi ainakin 10 eri tiskiä, esim. intialaista, kiinalaista, kebabbia, pitsaa...) Itse päädyimme kebab-jonoon ja annokset olivat niin suuret ettei millään jaksanut kaikkea syödä. Taas kerran hyvää ruokaa kohtuullisella hinnalla.
Hyvin ravittuina lähdimme sitten isäni hotellia kohden ja siellä aulabaarissa joimme vielä kahvit kaikessa rauhassa, kunnes oli aika lähteä bussiasemalle. Siellä hyvästelimme sisarpuoleni (joka lähti kiireellä töihin) ja isäni vaimoineen, jotka lähtivät bussilla "köröttelemään" kohti kotiaan. Itse kävimme vielä hieman kävelemässä muutaman kaupan "läpi" ja suuntasimme sitten hotellille hakemaan kassimme säilytyksestä. Sen jälkeen oli taas vuorossa se pelottavin osuus eli avata suunsa puhuakseen kielillä (ruotsi + englanti sekaisin sulassa sovussa) joita ei osaa, mutta taxi oli saatava päästäksemme satamaan ja sitä myöden joskus kotiinkin. Tupakan mittaisen hetken teimme analyysiä jonossa olevista takseista ja niiden kuskien luotettavuudesta (ihan vaan ulkonäön perusteella tietenkin). Sitten kävin rohkeasti kyselemässä matkan hintaa satamaan ja vastaus oli hyvä, joten hyppäsimme kyytiin ja pääsimme onnellisesti perille terminaaliin. Sen jälkeen kaikki sujui juuri niin kuin olettaa saattoikin: odottelun jälkeen laivaan, karkki - ja tupakkaostoksille, kahvi + sämpylä, kävelyä edestakaisin käytävillä, suihkuun, sänkyyn jossa uni ei oikein tule, aamupalalle ja ulos laivasta + KOTIIN. Viimeinkin... Ja omaan sänkyyn nukkumaan parin tunnin unet, jotta jaksaisi odottaa iltaan, jolloin pääsee nukkumaan.
Raskas reissu tuo toden totta oli, mutta mukava kuitenkin kaiken kaikkiaan.
P.S Tosin ensi kerralla valitsemme jonkun muun hotellin (tai ainakin toisen matkapaketin tarjoajan). Meillä nimittäin piti olla premium-luokan huone joka sijaitsee ylimmissä kerroksissa ja josta on hyvät näköalat. No, eipä ollut. Olimme 4. kerroksessa ja ikkunasta näkyi tämä:
Näkymä suoraan naapuritalossa asuvan perheen olohuoneeseen. Kiva kiitti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti