Ja meidät sanalla tarkoitan nyt minua ja autoa!
Tuleepa mieleeni tässä väkisinkin muutama sopiva sanonta:
1. Vanhuus ei tule yksin. (Ja tällä tuskin tarkoitetaan, että vanhana ei olisi yksinäinen...)
2. Ei urheilija tervettä päivää nää (Eikä näköjään kuntoilijakaan...)
Nyt on nimittäin niin, että joulusta asti on oma kuntoiluni ollut hieman haasteellista. Jo joulun pyhien aikana alkoi vasen pohkeeni oireilla ja lopputulos oli se, että pari viikkoa myöhemmin oli tuo kyseinen jäseneni osa tyystin jumissa. Pohjelihaksen tilalla tuntui olevan kiveä muistuttava möykky ja ennen tammikuun puoltaväliä oli tuo möykky sitten jo revähtänytkin x 2 kutakuinkin arkikäytössä. Pelkkä kävelykin on ollut välillä työn ja tuskan takana, niin yritä siinä sitten vielä kuntoilla. =/
Helmikuun alussa sitten raahauduin viimein pari kertaa hierojalle (vähän ultraa ja hierontaa) ja johan alkoi jalka tuntua taas "omalta" pikkuhiljaa.
Päätin sitten käydä myös lääkärillä ja hakea oikein lähetteen hierojalle, jos vaikka tarvitsee kuitenkin käydä vielä useamminkin. (Niin kuin ei muuten olisi kaikki paikat aina jumissa...)
No, oli se hyvä että kävin, nimittäin:
- Pääsin myös samalla reissulla poskionteloiden röntgeniin ja kappas, sieltä löytyi poskiontelotulehdus, johon sitten "popsin" antibioottikuurin.
- Ja 2 päivää lääkärireissun jälkeen, revähti takareiden ja pakaran taitteesta jotain (ihan vaan laittaessani kenkiä jalkaan...) ja siinä meni sitten viime viikko töissä "klenkatessa".
Onneksi oli jo hieronta varattuna perjantaille. Kun hieroja paikalle saapuessani kysyi pohkeeni vointia, totesin vain: "Ei oo kerinny pohjetta miettimään, ku persaus on niin kipeä. Jotain sieltä taisi ratketa..." Ryhdyimme siis "ultraamaan" pakaraa ja teippasimme sen reippaan turkoosilla kineesioteipillä. Sain myös mukaani lainaksi jumppakuminauhan ja ohjeet yksinkertaiseen jumppaan takamukseni kuntouttamiseksi. (Olen aina ollut hieman huono noudattamaan näitä erinäisiä "kuntouttavia" ohjeita. Mutta tässä tapauksessa olen jopa yrittänyt ja aika hyvin onnistunutkin. Tosin en ole noudattanut kehoitusta olla istumatta, mutta ei kai kaikkea nyt sentään pysty tekemään kerralla oikein!?)
(Tässä kohtaa oli pakko pitää pieni "luova tauko" eli jaloitella parvekkeelle ja takaisin, koska takamukseni ei oikein pidä tässä kovalla keittiöjakkaralla istumisesta jostain kumman syystä.)
No mutta entäs sitten tämä toinen "hyljätty rassukka" eli armas BMW...
Ei ole kaksisesti mennyt silläkään viime kuukausina. Siitä lähtien, kun teimme kaupat uudesta "bemusta" viime marraskuussa, on sattunut ja tapahtunut sitä sun tätä nykyiselle autollemme:
- Melkein heti kauppojen teon jälkeen oli joku kaupan parkkihallissa kulkenut "hieman liian läheltä" automme etukulmaa kauppakassinsa kanssa ja jättänyt "ei niin kivat" naarmukokoelmat siihen jälkeensä.
- Sitten osui se nasta tms. ikkunaamme ajossa niin kuin jo aiemmin kerroinkin. (Eli tuulilasin vaihto oli siis helmikuun ensimmäisellä viikolla.)
- Ja 6 päivää myöhemmin tuli se seuraava osuma, joka saatiin paikkaamalla kuntoon.
- Ja vielä pari iskua on tullut senkin jälkeen niin ettei uskoisi kuunaan tuota lasia vaihdettaneen kuukausi takaperin...
- Vielä viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä laisinkaan: joku "tolvana" on viime viikolla jossakin peruuttanut vetokoukkunsa suoraan keulaamme! Rekisterikilven vieressä on komeat klommot, joita luonnollisestikaan ei korjaamaan pysty muuta kuin vaihtamalla koko keulan. (Kun nykyään kaikki kerran tehdään muovista, niin kaikki on kertakäyttöistä.) Eli KIITTI VAAN SULLEKIN, kuka sitten olitkin!!?
Nyt täytyy sitten vaan jännityksellä odottaa ja toivoa, että uuden auton saatuamme (joka siis tapahtuu n. 3 - 4 viikon kuluttua. JEEE!) alkaisi tuo onni kääntyä hieman paremmaksi. (Sekä autolla että minullakin, jos mahdollista...)
Autokuumetta alkaa olla jo 39,5 astetta, joten lämpöisenä käydään jo. =)
Kevättä ja lenkkipoluille pääsyä odotellessa, hei hei vaan kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti