Ja se jatkuu vaan...
...nimittäin se epäonnisten sattumien suma. Viime sunnuntain vietimme mieheni kanssa visusti kotona ja välttäen tekemästä yhtikäs mitään, koska koko ajan näyttää sattuvan jotakin "ei niin toivottua". Ja sunnuntai menikin ihan hyvin ja leppoisissa tunnelmissa. ( Verenpaineetkin pääsivät jo hieman laskemaan likelle normaalia tasoa. )
No, sitten tuli maanantai ja oikein "perinteinen maanantai" tulikin.
Päätimme lähteä Bauhausiin hakemaan sitä täyteainetta siihen siskoni olohuoneen seinän ammottavaan aukkoon ja käydä samantien myös täyttämässä tuo kyseinen kolo. Tuumasta toimeen siis ja auto liikkeelle. Saimme tarvitsemamme välineet ja aineet kaupasta, siirryimme isolle tielle, kaasu pohjaan, pari kilometriä "Baijerilaisen" iloista hörinää ja NAPS! Autossa vallitsi pitkän tovin odottava hiljaisuus, kunnes minä sanoin: Voi V****!
Edellisen vahingon korjauksen jälkeen 6 päivää kerkesi upouusi tuulilasi komeilla bemarissa ja nyt siinä oli TAAS reikä keskellä!
Siis mä en kestä...
No, vedimme molemmat syvään henkeä ja jatkoimme matkaa "sitä toista reikää" paikkaamaan. Saimme seinän hoideltua "aukottomaan kuntoon" ja palasimme tuolle "viheliäiselle" isolle tielle, kaasu pohjaan, lisää "ei niin iloista" hörinää ja hetkessä olimme autoliikkeen pihassa, TAAS! Tällä kertaa kuitenkin edes pieni onni onnettomuudessa: tuulilasin reikä saatiin paikattua ja jo heti seuraavana päivänä.
Että tällä tavalla lähti taas tämäkin viikko käyntiin. Kauhulla odotan jo mitä seuraava viikko tuo tullessaan...
Onneksi nyt alkoivat yövuorot taas ja kestävät ensi maanantai aamuun asti. Jos vaikka töissä olisi edes turvassa pahalta ja kavalalta maailmalta... =)
Elämässä on paljon asioita, joita ei vain pysty tai edes halua ymmärtää. On myös asioita, jotka ottavat päähän tai saavat sapen kiehahtamaan. Ja sitten on niitä juttuja, joita vain sattuu ja tapahtuu... Tässä blogissa kirjoittelen näistä asioista ja vaikka mistä muustakin sille päälle sattuessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti