Siis mä en kestä...

Oodi kuntonyrkkeilylle

Ah, tuo niin ihanan rakas harrastukseni jo viidentoista vuoden ajan. Olen toiminut myös vetäjänä eräässä perinteikkäässä seurassa jo yli kymmenen vuotta ja päivääkään / treeniäkään en pois vaihtaisi. Innostuksen kipinä lähti jo 9. luokalla, jolloin kävimme "valinnaisen liikunnan" - ryhmän kanssa tuota upeaa lajia kokeilemassa ja heti olin koukussa. Seuraavan vuoden alusta hakeuduin kaverini kanssa nykyisen seurani kuntonyrkkeily - tunneille ja sillä tiellä olen siis edelleenkin.

Olen aina ollut liikkuvaa sorttia. Kaikki alkoi siitä, kun äitini vei minut satujumppaan 3 - vuotiaana ( suuri kiitos siitä hänelle ) ja sitten tuli kokeiltua vuosien varrella jumppa jos toinenkin. ( "Pahimmat" ehkä telinevoimistelu 1/2 vuotta ja saman ajan verran "hyppynaru - tytöt". ) Juuri ennen kuin aloitin kuntonyrkkeilyn, oli takana (taas yksi tylsistyttävä kokeilu ) 1/2 vuotta aerobicia. Suurin vikahan näissä kaikissa jumpissa oli se, että ne kävivät pitkäveteisiksi ja itseään toistaviksi hyvin äkkiä. Mutta toista on ollut kuntonyrkkeilyssä...

Nyrkkeilyseurojen / kaupallisten urheilupaikkojen kuntonyrkkeilyissä on varmasti monia erilaisia tyylejä vetää treenejä. Toiset saattavat keskittyä enemmän tekniikkaan ja toiset taas panostaa siihen kuntoiluun. Meidän seurassa on mielestäni nuo kumpainenkin tasapainoisesti edustettuna, joka on hyvä asia, koska silloin voi kävijöiksi tulla monilla eri intresseillä varustautuneita ihmisiä. Meilläkin on eräs rouva, joka on käynyt jo vuosikausia, mutta sanoi kerran minulle "ettei niin siitä nyrkkeilystä välitä, mutta tämä on muuten niin hyvää liikuntaa". Ja tottahan tuo on. Nimittäin kuntonyrkkeilymme pohjautuu pitkälti samaan runkoon kuin kilpanyrkkeilykin. On monia eri osa - alueita, joita tarvitsee harjoitella:

• Se perusnyrkkeilytekniikka tietenkin ( sisältäen niin yksin kuin parinkin kanssa tehtäviä harjoitteita )
• Kuntoa täytyy olla ( tai ainakin saada tulemaan pikkuhiljaa ) 
• Myös kestävyyttä vaaditaan
• Reaktionopeus on valttia
• Tasapainoa tarvitaan
• Kehon hallinta on oleellinen juttu sekä
• Koordinaatio

Kilpanyrkkeilyssä on tietysti sitten vielä se sparraaminen ja otteleminen, jonka me kuntonyrkkeilijät korvaamme sitten kovalla säkkitreenillä tai vaikka kunnon maitohapposikajumppa - setillä.  =)

Monipuolinen on siis avainsana, kun kuvaillaan kuntonyrkkeilyä harrastuksena. ( Joutuupa tuossa lajissa vielä käyttämään vähän niitä aivonystyröitäkin. Onko se sitten plussaa vai miinusta, se on sitten jokaisen itsensä päätettävissä... )

Tuo mahtava laji niin ottaa kuin antaakin paljon harrastajalleen. Jos ei ole valmis pistämään itseään likoon täysillä ja ottamaan ehkä "muutaman" pienen muiston kroppaansa per treeni, niin sitten suosittelen ennemmin vaikka "mustelmavapaata" kansantanhua.
Pienenä esimerkkinä noista "muutamista muistoista kropassa" voin listata parin viikon takaisten treenien saldon ( siis kuntonyrkkeily 1tunti x 3 ):

• 6 mustelmaa
• naarmu hauiksessa
• liki vereslihalla oleva sormien väli
• kipeä peukalo ja pikkurilli
• täysin jumissa olevat ojentajat ja
• täynnä naarmuja ja verenpurkaumia oleva vatsan seutu

Plussat tuossa viikossa kuitenkin päihittävät nämä vähäpätöiset miinukset eli:

• Olo oli, että jotain on tullut tehtyäkin ja
• hyvä mieli!

Innolla siis odottelen mitä ( millaisia ruhjeita ) tulevat viikot taas tuovat tullessaan. Liikunnan iloa kaikille!