Siis mä en kestä...

Luomisprojekti...

No nyt olen vihdoinkin päässyt puheista tekoihin eli saanut tämän blogin avattua. Toivotan tervetulleiksi kaikki uteliaat ja (mieluusti) huumorintajuiset lukemisen himoiset ihmiset.                                                                                                                                                                                                                                                  
Joudun heti alkuun tunnustamaan, etten ole laisinkaan näiden teknisten vempainten ystävä ( tässä kohtaa viittaan siis tietokoneeseen ), mutta onneksenne ette joudu kuuntelemaan sitä luomisesta johtuvaa tuskaa ( eli monen monia kirosanoja ) vaan saatte ainoastaan "nauttia" (?!) valmiista lopputuloksesta.

Tämän blogin avaamisesta/luomisesta saan kiittää pikkusiskoani, joka kiltisti avusti minua. ( Minä etsin kuvat ja laadin tekstit, sisko teki sitten loput.) Se oli kaunis syksyinen perjantai aamu, jolloin tuppauduin kylään hänen luo ja pistin hänet hommiin. Koska minun osuuteni hommassa oli siis aika minimaalinen, oli minulla aikaa käydä pihalla tupakilla muutamankin kerran. Siellä sitten nautiskelin auringon paisteesta ja katselin/kuuntelin ympäristöä. Ja mitäkö siitä jäi sitten muistiin? No, ensinnäkin  A: tien toisella puolella eräs rouvashenkilö lakaisi jalkakäytävää sellaisella "puolipitkällä" harjalla ja keräsi saaliikseen saamansa havunneulaset rikkalapioon. ( Että silleen! )  B: "tarhaslangi-sanastoni" kaipaa pikaista päivitystä. Samasta pihasta löytyy siis myös tarha, jossa lapsukaiset olivat juuri parhaillaan ulkoilemassa. Havahduin mietteistäni, kun kuulin kirkkaan pikkupojan äänen huutavan sanan LIUKKARII! Väittäisin, että yleensä tuo sana tuo minulle mieleen liuotinpesuaineen, mutta tuona aamuna ainoa mielleyhtymä oli liukuvoide. Hetken olin hieman hämmentynyt ja jopa vähän pöyristynyt kuullessani moista pikkulapsen suusta, mutta sitten rupesin kelaamaan, että olin kyllä kuullut kokonaisen lauseen vaikka noteerasinkin vasta viimeisen sanan. Sen jälkeen alkoivat aivot ankarasti työskennellä, kun yritin muistella mikä oli se lauseen alku. No sehän oli tietysti MENNÄÄX LASKEE... Ahaa! Kyse oli siis niinkin viattomasta asiasta kuin liukumäki. Ei siis huolta. Yhteiskunnan nuoret toivot eivät olekaan vielä täysin turmeltuneita mieleltään. Huh.

Että silleen. "Peli" on avattu ja tästä sitten jatketaan taas eteenpäin kohti uusia oivalluksia yms.
Kuulumisiin!